Näin puhdistat hanan poresuuttimen kalkista irrottamatta sitä

Kun hanasta tulee heikko suihku tai vesi roiskuu sivulle, syynä on useimmiten hanan suulle asennettu pieni verkkosuodatin eli poresuutin, joka on osittain tukkeutunut kalkista tai veden mukana kulkeutuneesta hiekasta. Useimmiten riittää, että poresuutinta liotetaan miedossa happoliuoksessa sen ollessa paikallaan hanassa. Se irrotetaan vasta, jos suihku on liotuksen jälkeenkin heikko.

• Heikko tai sivulle roiskuva suihku kertoo lähes aina osittain tukkeutuneesta verkosta, ei vesijärjestelmän ylävirran ongelmasta.
• Kalkin tunnistaa kovasta, valkoisesta tai harmahtavasta kerrostumasta, joka ei irtoa huuhtelemalla. Hiekka ja irtonainen sakka taas huuhtoutuvat itsestään voimakkaammalla vesisuihkulla.
• Kannattaa aloittaa irrottamatta tehtävällä puhdistuksella ja siirtyä täydelliseen irrottamiseen vain, jos paikallaan tehtävä puhdistus ei riitä.
• Jos hanaan on asennettu ylimääräinen keraaminen ja aktiivihiiltä sisältävä suodatin, se vaihdetaan käyttöajan päätyttyä: sitä ei ole tarkoitettu puhdistettavaksi kuten poresuutinta.

Heikko tai sivulle roiskuva suihku: kalkkia vai hiekkaa?

Ennen menetelmän valitsemista kannattaa selvittää, mikä verkkoa oikeastaan tukkii. Kalkkia muodostuu, kun kovasta vedestä, jossa on runsaasti kalsiumia ja magnesiumia, poistuu liuennutta hiilidioksidia lämmön tai paineen laskun seurauksena. Tällöin kalsiumkarbonaatti saostuu ja kertyy kiinteäksi kuoreksi, jonka väri vaihtelee valkoisesta harmaaseen tai raudan yhdisteiden läsnä ollessa vaaleanpunaisesta punaruskeaan (lähde: Kalkkikertymä, Wikipedia). Veden kovuus määritellään sen kalsium- ja magnesiumpitoisuuden perusteella. Hanoihin ja putkiin kertyvät saostumat koostuvat pääasiassa kalsiumkarbonaatista, magnesiumhydroksidista ja kalsiumsulfaatista. Ne ovat niin kovia, että veden kulkuväylä kapenee ajan mittaan (lähde: Kova vesi, Wikipedia).

Vesijohtoverkoston mukana kulkeutuva hiekka tai sedimenttirakeet eivät sen sijaan kiinnity poresuuttimen verkkoon. Ne kasaantuvat tavallisesti tiheämpiin silmiin, mutta voimakas huuhtelu, tarvittaessa pienen harjan avulla, irrottaa ne usein ilman liotusta. Jos verkko taas pysyy tukossa huuhtelun jälkeen ja siinä näkyy kovaa pinttymää, joka ei irtoa kevyesti kynnellä raaputtamalla, kyseessä on lähes varmasti kalkki. Silloin happoliotuksesta on hyötyä.

Helpoin tapa: poresuuttimen puhdistus irrottamatta

Yksi käytännöllisimmistä tavoista puhdistaa kalkkeutunut poresuutin irrottamatta sitä hanasta – ja kätevä menetelmä myös silloin, kun se ei helposti kierry auki käsin – on täyttää pieni muovipussi valkoviinietikalla tai laimennetulla sitruunahappoliuoksella. Kiinnitä pussi tiukasti hanan suulle kuminauhalla tai nippusiteellä niin, että poresuutin jää kokonaan nesteeseen, ja anna liuoksen vaikuttaa (lähde: Bob Vila: poresuuttimen puhdistaminen). Liotuksen jälkeen vanhalla hammasharjalla harjaaminen auttaa irrottamaan loputkin kerrostumasta. Jos saostuma on paksu, liotuksen uusiminen muutamaksi tunniksi tai yön yli toimii paremmin kuin voimalla hankaaminen, joka voi vain vaurioittaa verkkoa.

Sekä etikkaa että sitruunahappoa pitää käyttää laimennettuna, ei tiivisteenä. Kuuden prosentin sitruunahappoliuos poistaa lasista kalkkisaostumat tehokkaasti ilman hankaamista, mutta tiivistettynä se ärsyttää ihoa ja silmiä ja on luokiteltu metalleja syövyttäväksi (lähde: Sitruunahappo, Wikipedia). Myös etikka liuottaa mineraalisaostumia hyvin, mutta se voi syövyttää alumiinia, kuparia ja eräitä heikompilaatuisia ruostumattoman teräksen seoksia. Se voi myös vahingoittaa kumitiivisteitä, jos sitä jätetään niiden kanssa kosketuksiin liian pitkäksi aikaa (lähde: Etikka, Wikipedia). Siksi liuos kannattaa laimentaa vedellä eikä jättää vaikuttamaan moneksi päiväksi: muutaman tunnin liotus, joka tarvittaessa uusitaan, on hanan kromipinnoitteille turvallisempi kuin pitkä liotus puhtaalla tuotteella.

Milloin poresuutin kannattaa irrottaa?

Jos suihku on yhden tai kahden liotuskerran jälkeenkin heikko, seuraava vaihe on irrottaa poresuutin ja puhdistaa sen osat erikseen. Poresuutin kierretään auki käsin tai, jos se on liian tiukalla, pihdeillä. Tällöin poresuutin kannattaa kietoa ensin teipinpalalla ennen kuin siihen tartutaan pihdeillä, jotta pihtien metallihampaat eivät naarmuta hanan kromattua tai harjattua pintaa. Kun poresuutin on irrotettu, verkkolevyt erotetaan toisistaan ja niitä liotetaan etikassa 20–30 minuuttia, jotta pinttyneimmät jäämät liukenevat. Sen jälkeen osat harjataan, huuhdellaan ja kootaan takaisin (lähde: Bob Vila: poresuuttimen puhdistaminen).

Samalla kannattaa tarkistaa poresuuttimen sisäosien kunto. Jos virtaamanrajoitin tai verkko on vääntynyt tai rikkoutunut eikä vain kalkkeutunut, puhdistaminen ei palauta tasaista suihkua. Tällöin poresuuttimen vaihtaminen on luotettavin ratkaisu, sillä vaurioitunut osa ei palaudu toimintakuntoon liottamalla, vaikka sitä liottaisi kuinka pitkään (lähde: Bob Vila: poresuuttimen puhdistaminen).

Jos poresuutin on jumissa tai upotettu

Joissakin hanoissa, erityisesti ulosvedettävällä suulla varustetuissa hanoissa tai hanoissa, joiden suutin on upotettu sekoittajan runkoon, poresuutin ei kierry auki käsin. Se voi vaikuttaa olevan jumissa juuri sen kalkin takia, jota yritetään poistaa. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kannattaa oikeita työkaluja käyttäen ja kierteiden vaurioituminen estäen tutustua ohjeeseen upotetun tai jumissa olevan poresuuttimen irrottamisesta, jossa käsitellään irrottamista hankalimmissa tapauksissa.

Kuinka usein puhdistus kannattaa tehdä?

Kaikille kodeille sopivaa puhdistusväliä ei ole, sillä kalkin uudelleenmuodostumisen nopeus riippuu paikallisen veden kovuudesta: mitä kovempaa vesi on, sitä nopeammin kerrostuma muodostuu uudelleen puhdistuksen jälkeen. Luotettavinta on tarkkailla suihkua kiinteän aikataulun noudattamisen sijaan: kun huomaat veden virtauksen heikentyneen tai alkavan roiskua sivulle, on aika uusia liotus ennen kuin tukos muuttuu täydelliseksi. Alueilla, joilla veden tiedetään olevan kovaa, hieman tiheämpi tarkistusväli auttaa välttämään täydellisen tukkeutumisen, joka vaatii poresuuttimen irrottamista.

Poresuutin ja ylimääräinen keraaminen ja aktiivihiiltä sisältävä suodatin: kaksi erilaista huoltotapaa

Jos hanaan on asennettu ylimääräinen suodatin, kuten Hydrion Hanasuodatin keramiikalla & aktiivihiilellä, nämä kaksi huoltotapaa on syytä pitää erillään. Poresuutin puhdistetaan edellä kuvatulla tavalla, sillä sen tehtävänä on ainoastaan hajottaa vesisuihku pieniksi ilmakupliksi ja pidättää karkeita hiukkasia. Suodattimen patruuna taas on kulutustarvike, jota ei irroteta ja hangata, vaan se vaihdetaan virtauksen heikentyessä. Tuotetiedoissa patruunan käyttöiäksi ilmoitetaan noin kuusi kuukautta. Käyttöikä vaihtelee veden laadun ja suodatetun veden määrän mukaan. Tiedoissa suositellaan tarkistamaan virtaama säännöllisesti ja vaihtamaan patruuna tarpeen mukaan – sitä ei suositella puhdistettavaksi.

Kannattaa myös selvittää, mitä tällainen suodatus tekee ja mitä se ei tee. Tuotetietojen mukaan keraaminen kerros pidättää hiukkasia ja aktiivihiili auttaa parantamaan klooriin liittyvää vesijohtoveden makua ja hajua. Kumpikaan niistä ei vähennä veden kovuutta tai sen liuenneiden suolojen määrää, joten suodatin ei poista tarvetta puhdistaa poresuutinta kalkista edellä kuvatulla tavalla. Jos haluat perehtyä tarkemmin siihen, mitä hiili- tai keraaminen suodatin voi ja ei voi tehdä kalkille, hanojen kalkkisuodattimia käsittelevä opas selventää eroa. Jos taas haluat ymmärtää paremmin, mitä veden liuenneiden suolojen pitoisuus mittaa, tutustu blogissa jo julkaistuun veden TDS-arvoa käsittelevään selitykseen.