Käänteisosmoosiveden pH: miksi se on hieman hapan ja mikä sitä muuttaa

Jos pH-liuska tai digitaalinen mittarikynä näytti juuri alle 7:n lukeman käänteisosmoosilaitteestasi tulevasta vedestä, se on lähes aina odotettavissa eikä merkki siitä, että jokin olisi mennyt pieleen. Käänteisosmoosivesi asettuu tyypillisesti pH-alueelle 5–7 ja usein lähemmäs arvoa 6–6,5 heti suodatuksen jälkeen, koska prosessi poistaa mineraalit, jotka tavallisesti pitävät veden pH:n vakaana. Lukema kertoo jotakin totta erittäin puhtaan veden kemiasta; se ei ole osoitus siitä, että järjestelmä olisi rikkoutunut.

• RO-vesi on lievästi hapanta lähinnä siksi, että siinä ei ole juuri lainkaan liuenneita mineraaleja puskuroimassa pH:ta ilmasta tulevaa hiilidioksidia vastaan.
• Heti hanasta otetun tuoreen näytteen lukema on erilainen kuin saman veden, jos sen antaa seistä jonkin aikaa avoimessa lasissa.
• Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston (EPA) juomavedelle suosittelema pH-alue 6,5–8,5 on makuun ja putkistoon liittyvä ohjearvo, ei terveysperusteinen raja-arvo.
• RO-kalvon jälkeen asennettu linjaan kytkettävä alkali- tai mineraalijälkisuodatin palauttaa veteen puskuroivia mineraaleja ja nostaa samalla pH:ta ja TDS-arvoa.

Miksi käänteisosmoosiveden pH on lievästi hapan

pH kuvaa veden paikkaa logaritmisella asteikolla 0:sta 14:ään näytteen vety- ja hydroksidi-ionien tasapainon perusteella. Arvo 7 on neutraali, ja sitä pienemmät arvot ovat happamia (lähde: The pH Scale and Water, USGS Water Science School). Tavallisen vesijohtoveden pH on yleensä lähellä neutraalia osittain siksi, että liuenneet kalsium ja magnesium toimivat puskurina ja vastustavat pH:n muutoksia, kun vesi joutuu kosketuksiin ilman kanssa tai sekoittuu johonkin muuhun. Käänteisosmoosikalvo poistaa suurimman osan näistä liuenneista mineraaleista muiden suodatettavien aineiden ohella. Siksi mineraalien lisääminen takaisin suodatuksen jälkeen on erillinen valinta; oppaassamme RO-veden remineralisoinnista käsitellään tätä valintaa tarkemmin, jos päätät haluavasi lisätä mineraaleja.

Kun mineraalipuskuri on poissa, vesi imee helposti ympäröivästä ilmasta hiilidioksidia, joka muodostaa näytteeseen hiilihappoa ja laskee lukemaa (lähde: pH/ORP Measurement for Reverse Osmosis, Yokogawa). Käytännössä pH asettuu yleensä välille 5–7. Heti suodatuksen jälkeen lukema on usein lähempänä arvoa 6–6,5, ja se laskee sitä mukaa, mitä kauemmin vesi seisoo sen jälkeen alttiina ilmalle (lähde: Reverse Osmosis Water pH Explained, Frizzlife). Tarkka lukema riippuu lähtöveden alkuperäisestä mineraalipitoisuudesta, käytössä olevasta kalvosta ja järjestelmästä sekä siitä, kuinka pian suodatuksen jälkeen näyte mitataan. Siksi kannattaa odottaa tyypillistä vaihteluväliä yhden oikean lukeman sijaan. Jos haluat kattavamman kuvan siitä, miten kalvo ja käänteisosmoosijärjestelmän muut osat toimivat yhdessä, käänteisosmoosisuodatusta käsittelevä kokonaisoppaamme käy prosessin läpi alusta asti.

Näin saat luotettavan lukeman

Ennen kuin pidät lukemaa merkityksellisenä, kannattaa varmistaa, että mittausolosuhteet ovat hallinnassa. Testaa tuore näyte, joka on otettu läheltä hanaa, äläkä vettä, joka on jo seissyt avoimessa lasissa työtasolla. Seisottaminen antaa hiilidioksidille enemmän aikaa liueta veteen ja laskee lukemaa verrattuna siihen, mitä se olisi suoraan järjestelmästä otettuna.

Mittarikynä vai testiliuskat?

Kalibroitu digitaalinen pH-mittarikynä antaa tarkemman lukeman kuin väriin perustuva testiliuska, koska sinun ei tarvitse arvioida silmämääräisesti liuskan sävyä painettua värikarttaa vasten. Tarkkuus kuitenkin edellyttää huoltoa: jos mittarikynää ei ole hiljattain kalibroitu vertailuliuoksella, sen lukema voi ajautua vääräksi. Pidä lukemaa siis suuntaa-antavana eikä täsmällisenä, kunnes olet tarkistanut kalibroinnin.

Miksi vähämineraalisen veden tarkka mittaaminen on vaikeampaa

Käänteisosmoosiveden permeaatti on lähes määritelmän mukaan matalan sähkönjohtavuuden vettä, sillä sähkönjohtavuus johtuu liuenneista ioneista ja kalvo on poistanut niistä suurimman osan. Juuri tällaisissa olosuhteissa tavallisten pH-mittareiden on vaikeinta toimia: heikko sähköinen signaali voi saada lukeman vaeltamaan tai asettumaan hitaammin kuin vesijohto- tai kivennäisvedessä. Siksi kalibroimaton tai edullinen mittari voi näyttää lukemaa, joka muuttuu jatkuvasti ennen vakiintumistaan. Sama matalan sähkönjohtavuuden ongelma vaikuttaa TDS-mittareihin, mikä on tärkeää, jos mittaat molemmat arvot samalla kertaa; TDS-mittareita ja lukemia käsittelevässä oppaassamme kerrotaan tarkemmin tuoreen näytteen käyttämisestä ja mittareihin liittyvistä huomioista. Tämä ei tarkoita, että kuluttajamittarit pitäisi yleisesti sivuuttaa. Vähämineraalinen vesi asettaa mittarille erityisiä vaatimuksia, joten tuore, hyvin sekoitettu näyte ja hiljattain kalibroitu mittarikynä ovat tässä tavallista tärkeämpiä — enemmän kuin vedessä, jossa on enemmän liuenneita mineraaleja.

Onko lievästi hapan lukema ongelma?

EPA suosittelee juomaveden pH-alueeksi 6,5–8,5, mutta kyseessä on toissijainen, ei-sitova ohjearvo, joka perustuu makuun, korroosioon ja putkistoon liittyviin syihin eikä kummankaan puolen osoitettuun terveysriskiin (lähde: Secondary Drinking Water Standards: Guidance for Nuisance Chemicals, EPA). Vähämineraalisen RO-veden pH-lukema välillä 5–7 osuu tämän esteettisen ohjearvon alarajalle tai hieman sen alle, eikä se yksinään ole turvallisuutta koskeva havainto. Pidä tämä erillään aivan toisesta kysymyksestä: tuoko emäksinen vesi eli vesi, jonka pH on tarkoituksella nostettu yli 7:n, jotakin lisähyötyä terveydelle pelkän veden juomisen lisäksi. Väitteelle ei ole vahvistusta, joten RO-veden pH-lukema kannattaa tulkita mineraalipuskurointia ja hiilidioksidia koskevaksi tiedoksi, ei arvioksi siitä, kuinka terveellistä vesi on suuntaan tai toiseen.

Mikä lukemaan todella vaikuttaa

Muutama tekijä selittää suurimman osan järjestelmien, kotitalouksien ja jopa saman hanan kahden näytteen välisistä eroista. Kun veden annetaan seistä alttiina ilmalle, siihen liukenee jatkuvasti lisää CO2:ta, joten sama lasillinen vettä saa sitä alemman lukeman, mitä kauemmin se seisoo peittämättömänä. Kyse on edellä kuvatun mekanismin jatkumisesta ajan myötä. Myös lähtöveden alkuperäisellä mineraalipitoisuudella on merkitystä: jos syöttövedessä oli alun perin enemmän liuenneita mineraaleja, kalvon käsittelyn jälkeen veteen voi jäädä hieman enemmän puskurointikykyä. Tämä on yksi syy siihen, miksi RO-veden pH ei ole sama kaikissa talouksissa. Jos seuraat pH:n ohella TDS-arvoa, käänteisosmoosiveden TDS-tasoja käsittelevässä rinnakkaisartikkelissamme kerrotaan, mitä lukemia kannattaa odottaa ja milloin muutokseen on syytä kiinnittää huomiota.

Toinen todellinen keino vaikuttaa lukemaan on lisätä suodatusvaihe kalvon jälkeen. RO-vaiheen jälkeen asennettava linjaan kytkettävä alkali- ja mineraalijälkisuodatin on suunniteltu palauttamaan veteen puskuroivia mineraaleja ja nostamaan sen pH:ta. Tuotesivun mukaan Hydrion TAM3 -jälkisuodattimen toisen vaiheen emäksisen suodatusmateriaalin tarkoitus on tasapainottaa RO-veden luonnostaan hapanta pH:ta ja nostaa se yli 7,5:n.

Kun näin tapahtuu, TDS-lukema nousee pH:n mukana. Tuotesivun mukaan tämä on odotettua: se kertoo mineraalien palautumisesta veteen eikä uudesta ongelmasta, jota pitäisi ryhtyä selvittämään.

Jos haluat hanasta tulevan veden pH-lukeman olevan korkeampi

Teknisesti tällainen jälkisuodatin johtaa jo puhdistetun veden ensin lyhyen hiilisuodatusvaiheen läpi maun viimeistelemiseksi, sitten pH:ta nostavan emäksisen suodatusmateriaalin läpi ja lopuksi remineralisointikerroksen läpi, joka lisää veteen ioneja, kuten kalsiumia, magnesiumia ja kaliumia. Suodatin asennetaan linjaan RO-kalvon ja erillisen juomavesihanan väliin, joten se ei muuta RO-vaiheen toimintaa. Jälkisuodatin käsittelee veden vain sen kulkiessa ulos järjestelmästä. Jos mietit tällaisen linjaan asennettavan suodatusvaiheen ja suodatinkannun tai ionisaattorin kaltaisen laitteen välillä, emäksisten vesisuodattimien tyyppejä käsittelevässä oppaassamme vertaillaan eri tuoteryhmiä.

Omalla mittarillasi sekä pH- että TDS-lukeman voi odottaa nousevan, kun esimerkiksi Hydrion TAM3 alkalisuodatin mineraaleilla on asennettu. Muutos kertoo mineraaleja palauttavan vaiheen toimivan, eikä se ole merkki siitä, että suodatin olisi lisännyt muuten puhtaaseen veteen jotakin ei-toivottua.

Käänteisosmoosiveden matala pH-lukema on itsessään odotettava seuraus siitä, että vedestä poistetaan mineraalit, jotka puskuroivat sitä ympäröivässä ilmassa jo olevaa hiilidioksidia vastaan. Se ei ole merkki viasta. Testaa tuore näyte läheltä hanaa, huomioi, onko mittarisi kalibroitu, ja pidä EPA:n vaihteluväliä makuun ja putkistoon liittyvänä ohjearvona, älä turvallisuusrajana. Sen jälkeen jälkisuodattimen lisääminen pH-lukeman nostamiseksi on makuun ja mineraalipitoisuuteen liittyvä mieltymys, ei korjaus johonkin rikkoutuneeseen.