Kuuma vesi haisee mädältä kananmunalta: vedenlämmitin, vesijohto vai viemäri – ja suodattimen rooli

Mädän kananmunan tai rikin haju, joka tuntuu pääasiassa kuumassa vedessä, johtuu yleensä yhdestä kolmesta asiasta: itse lämminvesivaraajasta, taloon tulevasta vesijohtovedestä tai kuivuneesta vesilukosta, joka ei enää hoida tehtäväänsä. Nopein tapa selvittää, mistä on kyse, on verrata kuumaa ja kylmää vettä samasta hanasta ja tarkistaa sitten, haiseeko viemäristä erillään otettu vesilasillinen vai tuleeko haju viemäriaukosta eikä vedestä.

• Jos kylmä vesi ei haise mutta kuumassa vedessä on selvä haju, syy on todennäköisemmin lämminvesivaraajassa kuin taloon tulevassa vedessä.
• Jos haju tuntuu sekä kuumassa että kylmässä vedessä mutta häviää, kun vettä on juoksutettu minuutin tai pari, syynä voivat olla putkistossa, kaivossa tai vedenpehmentimessä elävät bakteerit.
• Jos haju ei häviä veden juoksuttamisesta huolimatta, pohjavedessä tai vesijohtovedessä on todennäköisesti jo rikkivetykaasua. Tällöin tarvitaan ammattilaisen tekemää vedenkäsittelyä, ei yksittäiseen hanaan asennettavaa suodatinta.
• Jos suoraan hanasta viemäristä erillään otettu vesilasillinen ei haise mutta itse pesuallas tai suihku haisee, todennäköisempi selitys on vesilukko, ei vesi.

Aloita yksinkertaisella testillä: vertaa kuumaa ja kylmää vettä

Ennen kuin oletat tietäväsi syyn, anna talon olla käyttämättömänä muutaman tunnin ajan. Esimerkiksi yön yli tai työpäivän ajan riittää, jotta haju ehtii muodostua eikä aiempi vedenkäyttö peitä sitä. Laske sitten vettä sekä kuumasta että kylmästä hanasta, mielellään useammasta vesipisteestä, ja haista kumpaakin suoraan sen sijaan, että luottaisit nopeaan ensivaikutelmaan (lähde: Minnesotan terveysvirasto).

Nämä kolme hajukuviota – haju vain kuumassa vedessä, haju kuumassa ja kylmässä vedessä mutta sen häviäminen sekä haju kuumassa ja kylmässä vedessä, joka ei häviä – viittaavat järjestelmän eri osiin. Kannattaa ymmärtää miksi ennen kuin päätät, kenelle soitat. Seuraavissa kolmessa osiossa käydään kukin tapaus läpi vuorollaan.

Haju vain kuumassa vedessä: syynä on yleensä lämminvesivaraaja

Kun haju tuntuu vain kuumassa vedessä, syy on lähes aina itse varaajassa, ja ilmiön mekanismi tunnetaan melko hyvin. Useimmissa lämminvesivaraajissa on magnesiumanodi eli uhrautuvasta metallista tehty sauva, joka on suunniteltu syöpymään varaajan sisäpinnoitteen sijasta ja pidentämään varaajan käyttöikää. Sama reaktio voi luovuttaa elektroneja, jotka auttavat muuttamaan vedessä luonnostaan esiintyvän sulfaatin rikkivetykaasuksi. Tämä yhdiste aiheuttaa mädän kananmunan hajun. Käyttökertojen välissä varaajassa seisova lämmin vesi tarjoaa myös suotuisan ympäristön rikkivetyä tuottaville bakteereille, mikä voi voimistaa ilmiötä (lähde: Minnesotan terveysvirasto).

On hyvä täsmentää, mitä tämä tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita: jos haju johtuu varaajasta, se kertoo kyseisestä laitteesta eikä siitä, että taloon tuleva vesi olisi saastunutta tai vaarallista käyttää muualla kotona.

Mitä putkiasentaja tai lämminvesivaraajateknikko yleensä tarkistaa ensin

Varaajaan liittyvää rikin hajua selvittävä teknikko aloittaa yleensä tarkastamalla anodisauvan. Löydösten perusteella hän saattaa vaihtaa magnesiumsauvan toisesta metalliseoksesta valmistettuun sauvaan, sillä se muuttaa kaasua tuottavaa kemiallista reaktiota ja suojaa silti varaajaa jonkin verran korroosiolta. Myös varaajan kloorikäsittely ja huuhtelu ovat tavallisia toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään sen sisällä eläviä bakteereja. Joissakin tapauksissa teknikko nostaa varaajan termostaatin lämpötilan tilapäisesti noin 160 °F:iin (71 °C:seen) ja huuhtelee varaajan tämän jälkeen, sillä näin korkea lämpötila riittää tappamaan rikkibakteerit. Koska tämän lämpöinen vesi aiheuttaa todellisen palovammariskin ja anodisauvan vaihtamiseen liittyy kompromissi varaajan pitkäaikaisen korroosiosuojan kannalta, työ kannattaa jättää putkiasentajalle tai lämminvesivaraajateknikolle sen sijaan, että yrittäisit tehdä sen viikonloppuprojektina (lähde: Minnesotan terveysvirasto).

Haju sekä kuumassa että kylmässä vedessä: selvitä vesijohtoveden, kaivon tai vedenpehmentimen tilanne

Kun haju tuntuu sekä kuumasta että kylmästä hanasta, lämminvesivaraaja ei enää ole ilmeisin epäilty, ja seuraavaksi on selvitettävä, mistä järjestelmän kohdasta rikkibakteerit tai kaasu ovat peräisin. Jos haju tuntuu vain vedenpehmentimen jälkeisissä vesipisteissä ja pehmentimen ohittavien hanojen vesi tuoksuu normaalilta, syy on todennäköisesti itse vedenpehmentimessä. Pehmennyshartseissa ja niiden sisäisissä putkissa voi nimittäin elää samoja rikkivetyä tuottavia bakteereja kuin lämminvesivaraajassa.

Jos myös pehmentämättömän veden hanoista tulee hajua ja se heikkenee selvästi, kun vettä on juoksutettu minuutin tai pari, kyse on todennäköisesti bakteereista, jotka elävät jossain talon putkistossa tai omassa kaivossa, eikä koko vesimäärään liuenneesta kaasusta. Jos haju sen sijaan pysyy samanlaisena riippumatta siitä, kuinka kauan vettä juoksutetaan, pohjavedessä itsessään on todennäköisesti jo rikkivetykaasua. Tällöin realistinen ratkaisu on koko vesihuollolle mitoitettu, ammattilaisen tekemä vedenkäsittely, ilmastus- tai hapetusjärjestelmä tai kaivon kunnostustyö – ei yksittäiseen hanaan tai suihkuun asennettava suodatin (lähde: Minnesotan terveysvirasto). Jos käytössäsi on oma kaivo tai harkitset tämän mittaluokan kiinteistökohtaista vedenkäsittelyä, oppaamme koko talon veden suodatuksesta kertoo, miten tällainen järjestelmä eroaa yksittäiseen vesipisteeseen asennettavasta suodattimesta.

Pidä mielessä myös yksi yleinen turvallisuusohje: rikkivetykaasua voi kertyä haitallisia pitoisuuksia suljettuihin tiloihin, kuten kaivokuoppiin tai huonosti tuuletettuihin kellareihin. Siksi kaivoon liittyvä rikin haju on syy ottaa yhteyttä vedenkäsittelyn ammattilaiseen tai kaivourakoitsijaan eikä ryhtyä tee-se-itse-projektiin. Tämä vaara koskee nimenomaan tällaisia suljettuja, huonosti tuuletettuja tiloja, ei tavallista kylpyhuoneen tai keittiön ilmanvaihtoa.

Haju tuntuu vain viemärissä, ei vesilasillisessa: kyse on eri ongelmasta

Ennen kuin tutkit lämminvesivaraajaa tai vesijohtovettä enempää, kannattaa sulkea pois yksinkertaisin selitys: haju ei ehkä tule vedestä lainkaan. Ota lasiin vettä suoraan hanasta ja haista itse vettä pitäen lasi etäällä pesualtaan tai suihkun viemäristä sen sijaan, että haistaisit viemäriaukon läheltä.

Jos vesilasillinen ei haise mutta pesuallas tai suihku haisee, kun seisot sen yläpuolella, syynä on todennäköisemmin kuivunut vesilukko. Jokaisessa viemärissä on vesilukko, johon jää pieni määrä vettä estämään viemärikaasun pääsy huoneeseen. Harvoin käytettävä viemäri, esimerkiksi vieraskylpyhuoneen tai lattiakaivon viemäri, voi kuivua niin paljon, että haju pääsee läpi. Veden laskeminen viemäriin minuutin ajan tai sen tarkistaminen, että alla olevassa vesilukossa on vettä, ratkaisee tämän tilanteen yleensä kokonaan. Kyse on putkiston yksityiskohdasta, ei veden laadusta tai suodatuksesta, eikä mikään suodatin ratkaise ongelmaa, koska vedessä ei alun perinkään ole mitään vikaa.

Kloorin haju ja rikin haju eivät ole sama ongelma

Mädän kananmunan haju ja kloorimainen, kemiallinen haju ovat kaksi eri hajutyyppiä, joilla on eri syyt. Ne on helppo sekoittaa toisiinsa, kun etsii ratkaisua. Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston (EPA) toissijaisissa juomavesiohjeissa haitalliseksi koettu, raja-arvon ylittävä veden haju kuvataan yleisesti mädän kananmunan kaltaiseksi, ummehtuneeksi tai kemialliseksi. Ohjeissa todetaan myös, että rakeinen aktiivihiili poistaa suurimman osan hajuun, väriin ja vaahtoamiseen vaikuttavista epäpuhtauksista (lähde: Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto EPA). Tästä ohjeistuksesta erillään aktiivihiilisuodatusta käytetään myös yleisesti kloorimaisen maun tai hajun vähentämiseen käsitellyssä kunnallisessa vesijohtovedessä. Kyse on eri käyttötarkoituksesta kuin EPA:n sivulla suoraan käsitellyistä haju-, väri- ja vaahtoamisongelmista. Kummassakaan tapauksessa tällaista suodatusta ei kuvata keinoksi käsitellä lämminvesivaraajasta tai kaivosta peräisin olevaa rikkivetyä, joka aiheuttaa varsinaisen rikin hajun.

Mihin aktiivihiili- tai C-vitamiinisuihkusuodatin sopii – ja mihin ei

Hydrion Suihkupää suodattimella, ACF & sitruuna-C-vitamiini käyttää tällaista aktiivihiilisuodatusta. Tuotesivun mukaan kahvan sisällä on aktivoidusta hiilikuidusta (ACF) valmistettu patruuna sekä sitruuna-C-vitamiinipatruuna. Toimittaja suosittelee patruunoiden vaihtamista noin kolmen kuukauden välein paikallisen vedenlaadun ja käytön mukaan, mutta tuotesivulla ei nimetä tiettyä epäpuhtautta, johon suodatin kohdistuu. Tällaisilla ACF-patruunoilla varustettuja suodattimia käytetään yleensä kloorimaisen maun tai hajun, ei rikin hajun, vähentämiseen. Tuotesivulla ei myöskään väitetä, että suodatin poistaisi rikkivetyä, käsittelisi lämminvesivaraajaa tai korjaisi minkäänlaista rikin hajua.

Jos siis huomaat suihkussa miedon uima-altaan tai kemikaalien kaltaisen tuoksun etkä mädän kananmunan hajua, tällainen suodatin auttaa siihen ongelmaan, jota varten se on suunniteltu. Jos haju on selvästi rikkimäinen, tilanteen selvittämisessä auttaa yllä kuvattu vertailu: kuuma vai kylmä vesi, häviävä vai jatkuva haju. Syynä on lämminvesivaraaja, vesijohtovesi tai kaivo, eikä mikään suihkusuodatin yllä näin pitkälle järjestelmään.

Yhdistä havainnot ennen kuin soitat kenellekään

Tee tarkistukset lyhyessä ja järkevässä järjestyksessä: ota ensin vesilasillinen viemäristä erillään, jotta voit sulkea pois kuivuneen vesilukon, vertaa sitten kuumaa ja kylmää vettä ja tarkkaile lopuksi, häviääkö haju veden juoksutuksen aikana. Jokainen vastaus viittaa tiettyyn suuntaan. Jos haju tuntuu vain kuumassa vedessä, kannattaa yleensä soittaa lämminvesivaraajateknikolle, joka voi tarkastaa anodisauvan ja desinfioida varaajan turvallisesti. Jos haju tuntuu sekä kuumassa että kylmässä vedessä eikä häviä hanan juoksuttamisesta huolimatta, ota yhteyttä putkiasentajaan, vesilaitokseen tai kaivourakoitsijaan sen mukaan, saako talo vetensä kunnallisesta vesihuollosta vai omasta kaivosta. Jos vesilasillinen ei haise ja vain itse viemäri haisee, vesilukon tarkistaminen yleensä riittää eikä ammattilaista tarvitse kutsua lainkaan.

Jos näiden tarkistusten jälkeen huomaatkin suihkussa kloorimaisen tuoksun rikin hajun sijaan, tämä on se tilanne, jossa edellä kuvattu patruunasuodatin on järkevä seuraava askel. Jos oireesi onkin aivan toinen, veden värjäytymisestä kerrotaan artikkelissamme miksi hanasta tulee joskus ruskeaa vettä, veden sameutta käsitellään erikseen artikkelissa mikä saa hanaveden näyttämään samealta, ja näkyvistä hiukkasista kerrotaan artikkelissa mitä mustat hiukkaset hanavedessä yleensä ovat. Haju, väri, sameus ja hiukkaset ovat eri oireita, joilla on eri syyt. Oikean ratkaisun löytämisessä tärkeintä on selvittää, mikä niistä on kyseessä.