Millaista vettä kahvinkeittimeen? Hanavesi, suodatettu vai pullovesi
Kun miettii, millaista vettä kahvinkeittimeen pitäisi käyttää, saa yleensä kaksi neuvoa samalla kertaa: veden pitäisi maistua hyvältä, eikä sen pitäisi kerryttää keittimeen juurikaan kalkkia. Todellisuudessa kyse on veden kahdesta erillisestä ominaisuudesta, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Makuun vaikuttavat ennen kaikkea kloori ja hajua aiheuttavat aineet, kun taas kalkkikertymät syntyvät liuenneesta kalsiumista ja magnesiumista eli veden kovuudesta. Aktiivihiilisuodatin, jollainen asennetaan myös vesihanaan, on tarkoitettu juuri ensimmäiseen ongelmaan, eikä se käytännössä vaikuta toiseen. Jos yrittää ratkaista molemmat yhdellä toimenpiteellä, päätyy lopulta hankkimaan väärän ratkaisun puoleen varsinaisesta ongelmasta.
Kaksi eri ongelmaa: maku ja kalkki
Saksassa hanaveden makuun vaikuttaa muun muassa desinfiointi kloorikaasulla, klooridioksidilla tai natriumhypokloriitilla. Juomavesiasetuksen mukaan vesilaitosten on kerrottava asiakkailleen kloorauksesta (Lähde: Klooraus – Wikipedia). Aktiivihiilisuodattimen on tarkoitus poistaa juuri näitä aineita sekä niihin liittyviä hajuja ja makuja.
Vedenkeittimen, kahvinkeittimen tai boilerin kalkki sen sijaan syntyy liuenneesta kalsiumista ja magnesiumista: kun vesi lämpenee, siitä poistuu liuennutta CO2:ta, mikä muuttaa kalkin ja hiilihapon välistä tasapainoa ja saa kalsiumkarbonaatin saostumaan kattilakiveksi (Lähde: Veden kovuus – Wikipedia). Tällä mekanismilla ei ole mitään tekemistä kloorin tai hajujen kanssa, eikä mikään hiilisuodatin voi vaikuttaa siihen. Siksi nämä kaksi kysymystä edellyttävät erillisiä tarkistuksia: kuinka kovaa oma veteni todella on ja mitä haluan muuttaa sen maussa.
Mistä tiedät, kuinka kovaa hanavetesi on?
Ennen kuin voi päättää, vaikuttaako suodatin veden kovuuteen lainkaan, kannattaa tarkistaa oman osoitteen todellinen kovuuslukema. Saksassa veden kovuus on jaettu vuodesta 2007 lähtien kolmeen luokkaan: pehmeä alle 1,5 mmol/l eli alle 8,4 °dH, keskikova 1,5–2,5 mmol/l ja kova yli 2,5 mmol/l (Lähde: Veden kovuus – Wikipedia).
Kysy vesilaitokselta
Vesilaitokset ilmoittavat toimittamansa veden kovuuden yleensä pyydettäessä tai omilla verkkosivuillaan (Lähde: Veden kovuus – Wikipedia). Tämä on luotettavin lukema, sillä se koskee todellista vedenjakelualuetta eikä koko maan keskiarvoa.
Karkeaa suuntaa antava kovuuskartta
Alueen yleisistä kovuuskartoista saa karkean ensiarvion, kunnes vesilaitos vahvistaa tiedon. Kartta ei korvaa vesilaitoksen ilmoittamaa lukemaa, mutta auttaa huomaamaan heti, jos jokin luku on selvästi väärä.
Tarkista itse liuska- tai tippatestillä
Jos asut alueella, jossa vedenjakeluverkot sekoittuvat, tai sinulla on vanhentunutta tietoa, voit tarkistaa kovuuden myös kotona liuska- tai tippatestillä. Se ei korvaa virallista lukemaa, mutta näyttää nopeasti, kuuluuko asuntosi todella ilmoitettuun luokkaan.
Mitä hanan aktiivihiilisuodatin todella muuttaa?
Aktiivihiili toimii adsorptiolla: haju- ja makuaineet, klooriin liittyvät yhdisteet sekä tietyt orgaaniset jäämäaineet ja hiukkaset kiinnittyvät hiilen pintaan (Lähde: Aktiivihiilisuodatin – Wikipedia). Liuenneet mineraali-ionit, kuten kalsium ja magnesium, eivät kuulu suodattimen pidättämiin aineisiin, koska adsorptio on eri prosessi kuin ioninvaihto tai käänteisosmoosi. Siksi Hydrion Digitaalinen Hanasuodatin hiilipatruunalla -tuotesivulla kerrotaan maun parantamisesta, ei veden kovuuden vähentämisestä.
Tuotesivun mukaan sivussa olevalla valitsimella vaihdetaan aktiivihiilipatruunan läpi kulkevan suodatetun ulostulon ja suodattimen ohittavan alkuperäisen ulostulon välillä. Patruuna on tarkoitus vaihtaa noin kolmen kuukauden välein veden laadun ja käytön mukaan (lähde: tuotesivu). Tehtävissä, joissa maulla ei ole merkitystä, kuten astianpesussa, alkuperäinen ulostulo on helpompi valinta, kun taas suodatettu ulostulo on tarkoitettu juoma- ja keittovedelle.
Mitä kahvinkeittimesi käyttöohjeessa sanotaan – ja miksi sillä on merkitystä
Monet kahvinkeittimet kysyvät käyttöönoton yhteydessä paikallista veden kovuutta, jotta laitteen kalkinpoistomuistutus vastaisi todellista veden kovuutta eikä yleistä aikaväliä. Kannattaa syöttää laitteeseen suoraan vesilaitoksen vahvistama lukema, sillä liian matalaksi asetettu kovuus saa keittimen muistuttamaan kalkinpoistosta harvemmin kuin veden todellinen laatu edellyttäisi. Laitteen valmistaja määrittää, mikä kalkinpoistoväli on sen jälkeen sopiva. Tässä artikkelissa ei tarkoituksella anneta yleispätevää lukemaa, sillä se vaihtelee valmistajan ja laitetyypin mukaan.
Miksi joissakin ohjeissa mainitaan myös vähimmäiskovuus?
Erikoistuneissa kahvivettä käsittelevissä oppaissa kokonaiskovuutta (GH) ja karbonaattikovuutta (KH) pidetään kahtena erillisenä ominaisuutena, jotka molemmat vaikuttavat makuun. Niissä myös varoitetaan nimenomaisesti käyttämästä kahviveteen suolanpoistolaitetta, sillä se vähentää kovuutta, mutta karbonaattikovuus pysyy suhteellisen korkeana, jolloin näiden kahden arvon suhde muuttuu (Lähde: Kahvivesi – kaffeemacher.de). Tämä tieto on peräisin paahtimon suodatinkahvia ja espressoa käsittelevästä vedenkäsittelyoppaasta, ei tietyn kahvinkeittimen virallisesta valmistajanohjeesta. Joissakin metallisäiliöllä varustettujen laitteiden ohjeissa mainitaan vastaavista syistä myös alaraja, ei pelkästään ylärajaa. Mahdollisimman matala lukema ei siis automaattisesti ole tavoite. Oman laitteesi ohjeet löytyvät luotettavasti vain sen käyttöoppaasta, eivät yleisestä verkkotaulukosta.
Hanavesi, suodatettu vesi vai pullovesi: lyhyt vertailu
Kun oma kovuuslukema ja keittimen asetukset ovat selvillä, varsinaisen valinnan voi tehdä helpommin:
| Vesivaihtoehto | Maku (kloori/haju) | Kovuus (kalkki) |
|---|---|---|
| Hanavesi | Riippuu paikallisesta vesijohtoverkosta; kloorin maku voi tuntua | Riippuu paikallisesta vesijohtoverkosta; kysy lukema vesilaitokselta |
| Aktiivihiilisuodattimella suodatettu hanavesi | Tuotesivun mukaan maku paranee, koska klooriin liittyvät yhdisteet ja hajua aiheuttavat aineet adsorboituvat | Ei muutu; veden kovuus säilyy ennallaan |
| Pullovesi | Riippuu etiketistä ja vaihtelee paljon eri merkkien välillä | Tieto löytyy etiketistä; hyvin vähämineraalinen vesi ei automaattisesti ole parempi valinta |
Pullovesien erot eivät johdu vain markkinoinnista: Saksassa kivennäisvedet luokitellaan mineraalipitoisuuden ja hallitsevan ionin, kuten kloridin, sulfaatin tai vetykarbonaatin, perusteella. Vähintään 1 500 mg/l:n mineraalipitoisuuden yhteydessä pakkaukseen saa merkitä ”Sisältää runsaasti mineraaleja”; tätä pienemmillä pitoisuuksilla koostumus vaihtelee huomattavasti tuotemerkeittäin (Lähde: Kivennäisvesi – Wikipedia). Erityisen vähämineraalinen pullovesi ei siis ole luotettava korvike valmistajan veden kovuutta koskevalle ohjeelle, vaan oma muuttujansa, joka on tarkistettava aivan kuten hanavesikin. Jos haluat tietää lisää eurooppalaisen hanaveden yleisestä koostumuksesta, löydät taustatietoa artikkelista Euroopan hanavedestä. Jos taas haluat ymmärtää TDS-lukemaa tarkemmin, lue artikkeli veden TDS-arvosta.
Yhteenveto
Edellisistä osioista muodostuvan etenemisjärjestyksen voi tiivistää kolmeen vaiheeseen. Selvitä ensin veden todellinen kovuus omalta vesilaitokseltasi sen sijaan, että luottaisit yleiseen verkkolukemaan. Syötä sitten lukema kahvinkeittimen käyttöohjeen mukaisesti, jotta kalkinpoistomuistutus vastaa todellisuutta. Päätä makuun liittyvästä kysymyksestä erikseen ja harkitse, sopiiko hanaan asennettava suodatin, kuten Hydrion Digitaalinen Hanasuodatin hiilipatruunalla, sinulle. Muista, että tuotesivun mukaan se parantaa makua, mutta ei vaikuta keittimen kovuusasetukseen, joka määritetään edelleen käyttöohjeen mukaan.