Näin valmistat vetyvettä: tabletit, pullot ja kannut vertailussa

Vetyvesi on tavallista vettä, johon on liuotettu molekyylivetykaasua (H2). Käytännössä ostajat saavat vetykaasua lasilliseen kolmella tavalla: pudottamalla magnesiumiin perustuvan reaktiotabletin vesipulloon, käynnistämällä akkukäyttöisen elektrolyysipullon ohjelman tai täyttämällä elektrolyysikannun suurempaa vesierää varten. Näiden kolmen rinnalla on kaksi läheistä tuoteryhmää, jotka eivät varsinaisesti ole tapoja valmistaa juotavaa: hengityslaitteet, jotka kuljettavat vetykaasua hengitysteihin sen sijaan, että kaasu liuotettaisiin veteen, sekä tee-se-itse-akku-elektrolyysi, johon liittyy niin vakavia turvallisuuskysymyksiä, että se ansaitsee oman artikkelinsa. Tässä oppaassa käydään läpi, mitä kukin menetelmä käytännössä tekee, ja käytetään esimerkkeinä oikeita tuotteita, jotta voit arvioida, mikä niistä sopii päivittäiseen vedenjuontiisi.

• Tabletit tuottavat vetyä magnesiumin ja veden välisellä kemiallisella reaktiolla; pullot ja kannut tuottavat sitä elektrolyysillä, jossa käytetään sähkövirtaa reaktioaineen sijaan.
• Tuotesivun jokainen pitoisuusluku kuvaa tietyissä olosuhteissa tehtyä mittausta, joten suurempi ppb-lukema kertoo testistä, ei automaattisesti siitä, mikä juoma on sinulle parempi.
• Tabletin käyttöön tarvitaan vain vesipullo ja pari minuuttia; elektrolyysipullo vaatii latauksen ja lyhyen odotuksen jokaista annosta kohti; kannussa pidempi ohjelma tuottaa kerralla tarpeeksi vettä usealle ihmiselle.
• Hengityslaitteet ja tee-se-itse-elektrolyysi ratkaisevat eri ongelmia, ja kumpaakin käsitellään omassa oppaassaan tämän yhteenvedon sijaan.

Mitä ”vetyveden valmistaminen” oikeastaan tarkoittaa

Kaikki tässä artikkelissa esitellyt menetelmät vastaavat samaan peruskysymykseen: miten H2-kaasu saadaan liukenemaan lasilliseen vettä sen sijaan, että se karkaisi ilmaan niin kuin tavallisesti käy? Veteen liuenneen kaasun määrä ilmoitetaan miljardisosina tai miljoonasosina, yleensä lyhenteillä ppb tai ppm. Yksiköt kuvaavat samantyyppistä mittausta eri mittakaavoissa. Sen sijaan, että kävisimme uudelleen läpi, mitä luvut tarkoittavat ja miksi ne eivät suoraan kerro veden olevan ”vahvempaa” tai ”terveellisempää”, kannattaa lukea ensin vetyveden pitoisuutta käsittelevä opas ja pitää alla olevia lukuja viitearvoina paremmuusjärjestyksen sijaan.

Tuotteita vertaillessa vastaan tulee toistuvasti kaksi menetelmäryhmää. Ensimmäisessä kemiallinen reaktio vapauttaa vetykaasua suoraan veteen, kuten tableteissa. Toisessa käytetään elektrolyysiä, jossa sähkövirta hajottaa vesimolekyylejä ja tuottaa vetykaasua toisella elektrodilla. Näin toimivat pullot ja kannut. Kaikki muu, myös hengityslaitteet ja tee-se-itse-ratkaisut, on jommankumman menetelmän muunnelma tai kokonaan erilainen tapa annostella vetyä.

Menetelmä 1: magnesiumreaktiotabletit

Vetytabletti toimii yksinkertaisen kemiallisen reaktion avulla: elintarvikekäyttöön soveltuva metallinen magnesium reagoi veden kanssa muodostaen magnesiumhydroksidia ja vapauttaen sivutuotteena vetykaasua (lähde: Ryhmän 2 alkuaineiden reaktiot veden kanssa, chemguide). Ilman muita aineita reaktio hidastuisi yleensä lähes välittömästi, koska muodostuva magnesiumhydroksidi peittää magnesiumin pinnan ja estää veden pääsyn kosketuksiin sen kanssa. Tableteissa tämä estetään lisäämällä orgaanisia happoja, jotka puhdistavat pintaa jatkuvasti. Siksi reaktio etenee tasaisesti ja ennakoitavasti sen sijaan, että tabletti poreilisi voimakkaasti muutaman sekunnin ajan ja lakkaisi sitten toimimasta.

Hydrion H2 -tabletit havainnollistaa, miten tämä toimii käytännössä: jokaisessa tabletissa on 80 mg alkuaineena olevaa magnesiumia sekä omena- ja viinihappoa. Tabletti liukenee noin kahdessa tai kolmessa minuutissa, ja veden pitoisuudeksi ilmoitetaan 8 ppm, kun sitä käytetään 500 ml:ssa vettä. Tämä luku kuvaa kyseisellä annoksella ja vesimäärällä testattua reaktiota. Sama varaus pätee jokaiseen tämän artikkelin lukuun.

Käytännössä tätä menetelmää varten kannetaan mukana pientä tablettiliuskaa, pudotetaan tabletti käsillä olevaan vesipulloon ja odotetaan sen liukenemiseen kuluvat pari minuuttia ennen juomista. Yksinkertaisuutensa ansiosta menetelmä sopii matkalle, työpöydän laatikkoon tai muuhun tilanteeseen, jossa erillisen laitteen lataaminen ja mukana kuljettaminen ei ole käytännöllistä.

Menetelmä 2: elektrolyysipullot

Elektrolyysipullo toimii aivan eri periaatteella. Sähkövirta hajottaa vesimolekyylejä elektrodeilla. Anodilla vesi reagoi vapauttaen happea ja vetyioneja, jotka kulkevat protoninvaihtokalvon läpi ja yhdistyvät katodilla elektroneihin muodostaen vetykaasua. Kaasu liukenee sitten takaisin kammiossa olevaan veteen (lähde: Vedyn tuotanto: elektrolyysi, Yhdysvaltain energiaministeriö). Happi ja joissakin malleissa pieni määrä otsonia, jonka valmistaja kertoo laitteen poistavan, vapautuvat erikseen eivätkä päädy juomaveteen.

Kaksi Hydrion-pulloa havainnollistaa tämän tuoteryhmän valikoimaa. Core käyttää PEM-elektrolyysiä sekä platina- ja iridiumelektrodeja, suorittaa ohjelman alle viidessä minuutissa ja saavuttaa noin 5 000 ppb:n pitoisuuden 300 ml:n kammiossa. Pulse käyttää samankaltaista SPE/PEM-järjestelmää, jossa on platinapäällysteiset titaanielektrodit, mutta siinä voi valita kahdesta ohjelmasta: 5 minuutin ohjelma tuottaa noin 4 000 ppb:n pitoisuuden ja pidempi, 10 minuutin ohjelma jopa 8 000 ppb:n pitoisuuden 280 ml:n kammiossa. Kummallakin pullolla voi suorittaa 15–20 ohjelmaa yhdellä latauksella, joten lataaminen kuuluu pikemminkin viikoittaiseen kuin päivittäiseen rutiiniin.

Yksi painallus, yksi ohjelma: mitä kannettavalta pullolta voi odottaa

Elektrolyysipullon päivittäinen käyttö tarkoittaa, että painat painiketta ja odotat muutaman minuutin ennen kuin vesi on valmista sen sijaan, että kaataisit veden lasiin ja joisit sen heti. Tämä ero sekä pullon lataustarve erottavat sen tabletista. Niitä kannattaa punnita suhteessa siihen, kuinka usein oikeasti käyttäisit pulloa, ennen kuin valitset näiden kahden välillä. Jos mietit nimenomaan näiden kahden vaihtoehdon välillä, tablettien ja pullojen vertailussa tätä eroa käsitellään tarkemmin. Laitteen, pullon ja kannun vertailussa puolestaan verrataan elektrolyysipulloja alla esiteltäviin suurempiin vaihtoehtoihin.

Menetelmä 3: elektrolyysikannut suurempien vesimäärien valmistukseen

Kannu käyttää samaa elektrolyysiperiaatetta kuin pullo, mutta tuottaa kerralla enemmän kuin yhden lasillisen. Hydrion NOVA:ssa on kaksi rinnakkain toimivaa SPE/PEM-generaattoria. Valittavana on 10 tai 20 minuutin ohjelma, jolla saavutetaan 2 000–3 000 ppb:n pitoisuus täydestä 2 litran vesimäärästä. Pitoisuus on pienempi kuin kerta-annospullossa, mutta vettä on noin seitsemän kertaa enemmän kuin Pulse-pullon ohjelmassa käsiteltävä vesimäärä.

NOVAssa on itsepuhdistuva takaisinhuuhteluohjelma, joka vaihtaa elektrolyysin suunnan hetkeksi ja poistaa mineraalikertymät elektrodilevyistä. Se suositellaan tehtäväksi viikoittain tai 10–15 ohjelman välein. Tämä huoltotoimenpide ei ole tarpeen tableteissa eikä kerta-annospulloissa, sillä kummassakaan ei ole elektrodeja, jotka olisivat samalla tavalla jatkuvasti vedessä käyttökertojen välillä.

Kannu vaatii vastineeksi säilytystilaa keittiön tasolla ja pidemmän odotuksen jokaista vesierää kohti, mutta sen avulla ei tarvitse käynnistää ohjelmaa joka kerta, kun joku kotona haluaa lasillisen. Jos haluat tietää tarkasti, miten pitoisuus muuttuu minuutti minuutilta ohjelman aikana, oppaassa kerrotaan, kuinka kauan tietyn ppb-pitoisuuden saavuttaminen oikeasti kestää tarkemmin kuin tässä on mahdollista.

Mihin hengityslaitteet ja tee-se-itse-menetelmät sopivat

Vetyhengityslaitteet saattavat ensi silmäyksellä vaikuttaa läheisiltä vaihtoehdoilta, mutta ne on suunniteltu kuljettamaan vetykaasua hengitysteihin eikä liuottamaan sitä juomaan. Kyseessä on aidosti erilainen käyttötarkoitus, jolla on omat laitteensa ja omat huomioon otettavat seikkansa. Jos etsit tietoa nimenomaan tästä aiheesta, vetyhengitysopas lähtee liikkeelle siitä eikä vetyveden juomisesta.

Verkossa esitellään myös tee-se-itse-ratkaisuja, joissa vetyä tuotetaan akulla ja johdolla. Niihin liittyy todellisia riskejä, kuten hallitsematon kaasun kertyminen ja sähkövirralle altistuminen. Ne ovat niin vakavia, että ne vaativat oman selvityksensä eivätkä mahdu tähän yhteen varoituslauseeseen. Jos olet törmännyt tällaiseen ratkaisuun ja haluat tietää, mistä siinä oikeasti pitää olla huolissaan, tee-se-itse-vetyvettä käsittelevä turvallisuusopas perehtyy aiheeseen kunnolla.

Valitse menetelmä oman rutiinisi mukaan

Kun menetelmiä vertailee rinnakkain, ne eroavat toisistaan kolmella tavalla: kuinka paljon aktiivista tekemistä ne vaativat, kuinka kauan yhtä annosta joutuu odottamaan ja kuinka paljon vettä ne käsittelevät kerralla. Tabletti vaatii vähiten vaivaa ja lyhimmän varsinaisen odotusajan, sillä liukeneminen ja juominen tapahtuvat lähes peräkkäin, mutta sillä käsitellään vain yksi pullo kerrallaan. Pullo vaatii latauksen ja muutaman minuutin odotuksen annosta kohti, mutta tuottaa tarvittaessa väkevämpää vettä. Kannu vaatii pisimmän odotuksen ja eniten tilaa keittiön tasolla, mutta se on näistä kolmesta ainoa, jolla saa helposti vettä koko taloudelle yhden ihmisen sijaan.

Mikään näistä ominaisuuksista ei tee yhdestä vaihtoehdosta objektiivisesti ”vahvempaa” kuin toisesta. Korkeampi PPB-lukema kertoo, mitä laite mittasi omissa testiolosuhteissaan, ei sitä, että vesi olisi automaattisesti sinulle parempaa. Se, kuinka paljon lukemalla on merkitystä, riippuu siitä, miten ja milloin oikeasti juot vettä, eikä pelkästään numerosta. Aiemmin linkitetyssä pitoisuusoppaassa käsitellään samaa eroa tarkemmin, ja se kannattaa pitää mielessä ennen kuin teet ostoksen pelkkien ppb-lukujen perusteella.

Kun olet löytänyt käyttötapoihisi sopivan vaihtoehdon, seuraava järkevä askel on katsoa, mitä tällä hetkellä on saatavilla sen sijaan, että vertailisit teknisiä tietoja irrallaan. Tutustu tällä hetkellä saatavilla oleviin vetyvesitabletteihin, -pulloihin ja -kannuihin rinnakkain – se on hyödyllisempi seuraava askel kuin mikään yksittäinen tämän artikkelin luku.