Toimiiko vetyvesipullo oikeasti? Mitä laboratoriotulokset kertovat

Se, ”toimiiko” vetyvesipullo, riippuu oikeastaan siitä, kumpaa kahdesta eri kysymyksestä tarkoitat. Ensimmäinen on se, muuttaako laite vettä lainkaan: lisääkö se veteen molekyylivetyä, jonka voi mitata siihen tarkoitukseen suunnitellulla laitteella? Toinen on se, tuottaako mitattu vety huomattavan tai kliinisesti dokumentoidun vaikutuksen, kun sitä juodaan. Riippumaton laboratoriotesti voi vastata ensimmäiseen kysymykseen ja antaa tarkat luvut tietystä pullosta. Toinen kysymys on edelleen aktiivisen tutkimuksen kohteena, ja näiden kahden kysymyksen niputtaminen yhdeksi varmaksi kyllä-vastaukseksi on juuri sitä, mikä saa markkinointisivut yksinkertaistamaan väitteen liikaa. Tässä artikkelissa käydään läpi Hydrion Coren ja Hydrion Pulsen todellisia kaasukromatografialla saatuja tuloksia, selitetään, miksi joihinkin testausmenetelmiin kannattaa luottaa enemmän kuin toisiin, ja kerrotaan, mitä FDA:n turvallisuusluokitus vahvistaa ja mitä se ei vahvista, jotta tiedät, mitä tarkistaa ennen kuin luotat minkään pullon vetyväitteeseen.

• Riippumattomassa laboratoriotestissä mitattiin kaasukromatografialla Hydrion Core- ja Pulse-laitteiden tarkat, aikaleimatut vetypitoisuudet. Tämä on erilaista näyttöä kuin tuotesivulla ilmoitettu pyöristetty luku.
• ORP-mittarit reagoivat pH-arvoon ja lämpötilaan lähes yhtä voimakkaasti kuin vetyyn, joten niiden lukema ei voi luotettavasti vahvistaa tai vertailla pullon todellista vetytuottoa.
• Vedyn kaasumaisen muodon FDA:n GRAS-status kattaa sen turvallisuuden elintarvikkeissa ja juomissa ilmoitetulla pitoisuudella; se ei kerro mitään siitä, tuottaako tällaisen veden juominen terveyshyötyä.
• Se, että laite lisää veteen mitattavaa vetyä, ja se, että tämä vety vaikuttaa siihen, miltä sinusta tuntuu, ovat kaksi eri kysymystä. Ensimmäistä tukeva tutkimusnäyttö on paljon vakiintuneempaa kuin toista tukeva näyttö.

Mitä ihmiset oikeastaan tarkoittavat kysyessään, ”toimiiko” vetyvesipullo?

Kun joku kirjoittaa hakukenttään ”toimiiko vetyvesipullo”, kysymykseen sisältyy yleensä kaksi eri asiaa, joita kysyjä ei välttämättä erottele toisistaan. Yksi osa kysyy, tekeekö pullo fyysisesti sen, mitä sen etiketissä kerrotaan: johtaa sähkövirran veden läpi SPE/PEM-kalvon avulla, erottaa vetykaasun ja liuottaa sen jäljelle jäävään veteen. Toinen osa kysyy, saako kyseisen veden juominen aikaan jotain, minkä tuntisit, tai jotain, mitä voitaisiin myöhemmin mitata kehossasi laboratoriossa. Tuotesivu, joka lupaa lisää energiaa tai parempaa keskittymiskykyä, vastaa oikeastaan toiseen kysymykseen vakuuttavasti sen varmuuden turvin, jonka se lainaa ensimmäisestä. Juuri siksi kriittinen lukija ei voi arvioida koko väitettä yhden markkinointitekstin perusteella.

Tässä artikkelissa tarkastellaan kumpaakin osaa erikseen. Vetytuoton osalta käytetään Hydrion Coresta ja Hydrion Pulsesta teetettyä riippumatonta laboratoriotutkimusta esimerkkinä siitä, miltä todellinen varmentaminen näyttää: siinä nimetään laboratorio, mittalaite ja tarkat ajankohdat yhden pyöristetyn luvun sijaan. Vaikutusten osalta artikkelissa käydään läpi, missä tutkimus tällä hetkellä menee venyttämättä soluviljelmistä saatuja tuloksia väitteeksi siitä, miltä pullollisen juominen saa sinut tuntumaan seuraavana aamuna.

Voiko pullo todella lisätä veteen mitattavaa vetyä?

Suorin tapa selvittää, lisääkö laite veteen vetyä, on mitata itse vesi siihen tarkoitukseen suunnitellulla laitteella sen sijaan, että valmistajan tuotesivulle painamaa lukua pidettäisiin lopullisena totuutena.

Mitä laboratoriossa testattiin ja miten

Hydrion Core- ja Hydrion Pulse -laitteiden riippumattomasta testauksesta vastasi H2 Analytics Hendersonissa Nevadassa SRI 8610C -kaasukromatografilla. Kaasukromatografiaa pidetään liuenneen molekyylivedyn määrän mittaamisen vertailumenetelmänä, sillä se mittaa itse kaasua eikä sen kanssa vain korreloivaa välillistä signaalia (lähde: ORP:tä ei pidä käyttää vesiliuoksen H2-pitoisuuksien arviointiin tai vertailuun). Laboratorio testasi kaksi eri lähteistä hankittua Core-laitetta ja kaksi Pulse-laitetta yhden näytteen sijaan. Tämä on tärkeää, koska yhdestä pullosta ei voi päätellä, onko tulos tyypillinen vai poikkeuksellisen hyvä sattuma. Toinen riippumaton laboratorio, SGS Silver State Analytical Laboratories, tutki saman veden 34 turvallisuusparametrin osalta, mukaan lukien elektrodeissa käytetyt platina ja titaani, ja kaikkien 34 parametrin tulokset jäivät laboratorion määritysrajan alapuolelle. Koko menetelmäkuvaus ja tulokset on julkaistu laboratorion sertifiointiraportissa.

Mitä mitattu määrä tarkoittaa annosta kohden

Kaasukromatografilla mitattiin kahden Core-laitteen vedestä 5,85–6,05 mg/l liuennutta vetyä 10 minuutin infuusion jälkeen. Pitoisuus nousi 9,00–9,14 mg/l:aan 20 minuutin kohdalla. Kaksi Pulse-laitetta saavutti 8,079 mg/l pitoisuuden viiden minuutin Boost-jakson jälkeen ja 9,00 mg/l pitoisuuden 10 minuutin kohdalla. Hydrion Coren omalla tuotesivulla kuvataan lyhyempi arkikäyttöön tarkoitettu jakso, jonka kerrotaan päättyvän alle viidessä minuutissa, ja vakiokäyttökerran tavoitepitoisuudeksi ilmoitetaan ”jopa 5 000 ppb (5 ppm)”. Markkinointiluku ja laboratorion myöhemmät mittausajankohdat kuvaavat kahta eri testausolosuhdetta eivätkä siis ole ristiriidassa, mutta niitä ei silti pidä esittää samana väitteenä: jokaisen luvun yhteydessä on ilmoitettava sen oma lähde ja mittausajankohta.

Miksi kaikki etikettiin painetut vetyluvut eivät tarkoita samaa

Kaikkien vetypitoisuuden ilmoittavien laitteiden tulosta ei ole tarkistettu suoralla menetelmällä, kuten kaasukromatografialla. Yleisimmällä kuluttajille tarkoitetulla vaihtoehdolla, ORP-mittarilla, on todellinen rajoitus, joka kannattaa ymmärtää ennen kuin luotat sen tuloksiin. ORP mittaa, kuinka herkästi liuos luovuttaa tai vastaanottaa elektroneja, ja liuennut vety on vain yksi monista lukemaan vaikuttavista tekijöistä. Yhden yksikön muutos pH-arvossa muuttaa ORP-lukemaa suunnilleen yhtä paljon kuin vetypitoisuuden satakertaistuminen, ja veden lämpötilan 20 °C:n muutos vaikuttaa lukemaan suunnilleen yhtä paljon kuin vedyn pitoisuuden kymmenkertaistuminen (lähde: ORP:tä ei pidä käyttää vesiliuoksen H2-pitoisuuksien arviointiin tai vertailuun). Tämä tarkoittaa, että kahdesta aidosti yhtä paljon vetyä sisältävästä vesinäytteestä voidaan saada eri ORP-lukemat huoneen lämpötilan tai niiden vesijohtovesinäytteiden pH-arvon mukaan, joista ne on otettu. Tavallinen kuluttajamittari, jossa ei ole lämpötilan ja pH:n kompensointia, ei pysty korjaamaan tätä omin päin.

Tuotesivun pyöristetty ”jopa X ppb” -luku kertoo, mihin valmistaja pyrkii, ei sitä, mitä ulkopuolinen taho on vahvistanut. Päivätyssä laboratoriotutkimusraportissa nimetään laboratorio, mittalaite ja menetelmä sekä kerrotaan tarkasti, minä minuuttina näyte testattiin. Kyseessä on siis aivan erilainen väite. Jos haluat mieluummin testata vettä itse ja kaipaat käytännön ohjeita tippatesteistä ja mittareista, opas vedyn mittaamiseen ja ORP-myyttiin käsittelee aihetta tarkemmin sen sijaan, että toistaisimme sitä tässä.

Tarkoittaako vedyn tuottaminen, että vesi vaikuttaa siihen, miltä sinusta tuntuu?

Vedyn mittaaminen vedestä vastaa vain alkuperäisen kysymyksen ensimmäiseen osaan. Toisen osan tutkimus juontaa juurensa vuonna 2007 tehtyyn laboratoriotutkimukseen, jossa havaittiin molekyylivedyn reagoivan valikoivasti hydroksyyliradikaalien kanssa viljellyissä soluissa. Samalla se ei vaikuttanut muihin reaktiivisiin molekyyleihin, joita elimistö tarvitsee normaaliin viestintään, kuten vetyperoksidiin ja typpioksidiin. Tämä valikoivuus teki löydöksestä merkittävän, vaikka soluviljelmässä havaittu reaktio on edelleen monen vaiheen päässä dokumentoidusta vaikutuksesta ihmisessä, joka juo pullollisen vettä.

Seuraavina vuosina samaa kysymystä tutkittiin eläinmalleissa esimerkiksi iskemiasta ja reperfuusiosta aiheutuvien vaurioiden sekä elinsiirtojen yhteydessä, ja vasta myöhemmin pienissä ihmistutkimuksissa, jotka käsittelivät esimerkiksi tyypin 2 diabetesta, metabolista oireyhtymää ja hemodialyysipotilaita. Tutkimuskysymyksen eteneminen soluista eläimiin ja sitten ihmisiin on tässä vaiheessa tavanomaista, mutta se tarkoittaa, että yksittäisen vaikutusväitteen painoarvo riippuu siitä, mihin tämän tutkimuspolun vaiheeseen sen taustalla oleva tutkimus todella sijoittuu, ei siitä, kuinka vakuuttavasti tuotesivu väitteen esittää. Alkuperäisen löydöksen taustalla olevaa solubiologiaa käsitellään molekyylivetyä käsittelevässä selityksessä, ja kattavampi katsaus siihen, mitä ihmistutkimuksissa on tähän mennessä havaittu, löytyy näyttöön perustuvasta vetyvettä käsittelevästä katsauksesta. Siksi kumpaakaan ei käsitellä tässä pidemmin.

Mitä FDA:n turvallisuusstatus vahvistaa ja mitä se ei vahvista

FDA on hyväksynyt vetykaasun käytettäväksi juomavedessä ja juomissa: GRAS-ilmoitus 520 koskee vetykaasua ainesosana enintään 2,14 tilavuusprosentin pitoisuudella, ja FDA päätti ilmoituksen käsittelyn marraskuussa 2014 kirjeellä, jossa se ilmoitti, ettei sillä ole huomautettavaa. Kyseessä on turvallisuusarvio. GRAS-ilmoituksen tarkastelussa virasto arvioi, onko ainesosa turvallinen ilmoitetulla käyttömäärällä. Arvio ei kerro mitään siitä, tuottaako näin saadun veden juominen terveyshyötyä.

Näiden kahden asian välinen ero konkretisoitui kesäkuussa 2022, kun FDA lähetti varoituskirjeen toiselle vetyvesiyritykselle, H2 Beverages Inc:lle, sen verkkosivustolla esitetyistä väitteistä, joiden mukaan sen tuote voisi vakauttaa kolesterolia, torjua tulehdusta ja suojata säteilyvaurioilta. Viraston kannan mukaan sairauden hoitoa tai ehkäisyä koskevat väitteet tekevät juomasta Yhdysvaltain lain nojalla hyväksymättömän lääkkeen riippumatta siitä, mitä pulloon on liuotettu. Tämä todellinen sääntelyesimerkki koskee yritystä, joka ei liity tässä käsiteltyihin pulloihin. Se osoittaa, miksi huolellisesti toimiva vetyvesibrändi tyytyy kuvaamaan varmennettuja ominaisuuksia ja viittaamaan olemassa olevaan tutkimukseen sen sijaan, että se lupaisi tiettyä terveysvaikutusta.

Mitä tarkistaa ennen kuin luotat minkään pullon vetyväitteeseen

Kun tiedät, miltä todellinen varmentaminen näyttää, tietyn pullon väitteen tarkistamiseen riittää lyhyt käytännön lista.

• Selvitä, perustuuko luku riippumattoman laboratorion kaasukromatografialla tai vetyyn tarkoitetulla anturilla tekemään mittaukseen vai esiintyykö se ainoastaan brändin omalla tuotesivulla.
• Etsi raportti, jossa nimetään laboratorio, mittalaite ja menetelmä sekä ilmoitetaan tarkka mittausajankohta akkreditoidun laboratorion raportin tapaan. Yhden pyöristetyn huippulukeman yhteydessä ei pitäisi puuttua kontekstia.
• Kun vertailet kahta pulloa, anna enemmän painoarvoa dokumentoidulle ja päivätylle laboratoriotutkimusraportille kuin korkeammalle etikettiin painetulle ppb-luvulle, sillä pelkkä luvun suuruus ei kerro, miten tai onko pitoisuus mitattu.
• Jos haluat erottaa aidosti heikkolaatuisen tai harhaanjohtavasti markkinoidun tuotteen sellaisesta, jonka väitteet ovat vain varovaisia, opas todellisten vetyvesihuijauksen varoitusmerkkien tunnistamiseen käsittelee juuri tätä kysymystä.

Jos haluat nähdä, miten tällaista varmennusta sovelletaan tiettyyn pulloon, Hydrion Coren julkaistu laboratoriotutkimusraportti kannattaa lukea kokonaan. Sitä on syytä tarkastella dokumentaationa, ei perusteena sille, että suuremman etikettiin painetun luvun pitäisi automaattisesti voittaa. Jos haluat tietää, miten SPE/PEM-pullolla lisätään vetyä veteen, artikkeli vetyvesipullojen toiminnasta selittää asian erikseen toistamatta sitä tässä.