Onko vetyvesi hiilihapotettua? Vetyvesi ja kuplavesi

Ei, vetyvesi ei ole hiilihapotettua vettä, eikä näitä kahta juomaa ole koskaan tarkoitettu samaan käyttötarkoitukseen. Hiilihapotettuun veteen on paineen avulla lisätty hiilidioksidia (CO2) niin paljon, että sitä vapautuu näkyvinä kuplina heti, kun avaat korkin. Vetyvedessä on molekyylivetyä (H2) painon mukaan tuhansia kertoja vähemmän, joten oikein toimivan pullon tai kannun pitäisi tuottaa juuri kirkasta, kuplatonta vettä. Kuplien puuttuminen ei tarkoita, että vedessä ei olisi vetyä.

• Hiilihapotetut juomat sisältävät hiilidioksidia useita grammoja litrassa. Kaasu lisätään veteen paineen avulla nimenomaan niin, että se pääsee vapautumaan kuplina, kun avaat pullon.
• Markkinoiden tehokkainkin vetyvesipullo liuottaa veteen vetyä milligrammoja litrassa. Kaasumäärässä on siis noin kolme kertaluokkaa eroa – kyse ei ole saman vaikutuksen miedommasta versiosta.
• Molekyylivety on itsessään väritöntä, hajutonta ja mautonta, joten vetyvesi maistuu siltä vedeltä, josta se on tehty, eikä väljähtäneeltä virvoitusjuomalta.
• Pullon teknisissä tiedoissa ilmoitettu suurempi PPB-lukema ei kerro kuplivuudesta. Se kuvaa eri kaasua, joka mitataan eri tavalla, eikä saa vettä kuplimaan, vaikka lukema olisi kuinka suuri.

Miksi kuplat tuntuvat itsestään selvältä testiltä?

Useimmilla on vain yksi tapa arvioida, ”kuinka hiilihapotettua” jokin on: katsoa, kuinka kuplat nousevat lasissa limsassa tai kivennäisvedessä. Tapa on järkevä hiilidioksidijuomien kohdalla, sillä niissä kuplat ovat koko jutun juju, ja näkyvien kuplien määrä kertoo suunnilleen, kuinka paljon kaasua veteen on lisätty. Kun lasillinen vetyvettä näyttää aivan hanavedeltä, on siis kohtuullista ensin ajatella, että juomassa ei ole hiilihappoa (tämä pitää paikkansa) tai että pullo ei tehnyt mitään (tämä ei pidä paikkansa). Näihin kahteen juomaan liukenee eri kaasuja hyvin erilaisia määriä, ja kun näet luvut rinnakkain, kuplien puuttuminen ei enää vaikuta ongelmalta vaan odotetulta lopputulokselta.

Mikä juomasta oikeastaan tekee hiilihapotetun?

Miten hiilidioksidi saadaan veteen?

Hiilihapotettu vesi valmistetaan liuottamalla siihen hiilidioksidia ylipaineessa. Kaupalliset pullottajat jäähdyttävät veden ensin noin 8 °C:seen, sillä kylmään veteen voi liueta enemmän kaasua ennen paineistamista. Paineistusvaiheessa veden paine nostetaan yleensä noin 120 psi:hin, jotta siihen saadaan liuotettua näin paljon hiilidioksidia (lähde: Hiilihapotettu vesi – Wikipedia). Se, että kylmään veteen liukenee enemmän kaasua ennen paineistamista, mahdollistaa sen, että valmiissa juomassa on paljon enemmän hiilidioksidia kuin sitä voisi olla, jos vesi seisoisi avoimena huoneenlämmössä.

Miksi kaasu syöksyy ulos, kun avaat korkin?

Heti kun avaat pullon, sen sisäinen paine laskee lähes välittömästi normaaliksi ilmanpaineeksi, mutta veteen liuenneen hiilidioksidin määrä ei ole vielä muuttunut. Vesi on tällöin ylikylläistä suhteessa uuteen, matalampaan paineeseen, joten ylimääräinen kaasu vapautuu liuoksesta ja muodostaa kuplia ydintymiskohtiin: lasin tai jääpalojen pieniin epätasaisuuksiin tai jopa ilmassa olevaan pölyyn (lähde: Hiilihapotettu vesi – Wikipedia). Tätä ulos vapautuvaa kaasua näet ja kuulet poreiluna. Sitä jatkuu, kunnes vesi saavuttaa jälleen tasapainon ympäröivän ilman kanssa. Siksi myös avattu limsapullo väljähtyy ajan mittaan.

Kuinka paljon kaasua vedessä oikeastaan on?

Vain pieni osa hiilihapotettuun veteen liuenneesta hiilidioksidista muuttuu varsinaiseksi hiilihapoksi. Puhtaassa vedessä hydraatiotasapainovakio on 25 °C:ssa noin 1,7×10⁻³, joten suurin osa kaasusta jää veteen liuenneeksi hiilidioksidiksi sen sijaan, että se muuttuisi hiilihapoksi (lähde: Hiilihappo – Wikipedia). Pienikin happo-osuus riittää kuitenkin laskemaan hiilihapotetun veden pH:n noin 5–6:een, mikä vastaa omena- tai appelsiinimehun pH:ta, ja jättämään kielelle hieman kirpeän tunteen (lähde: Hiilihapotettu vesi – Wikipedia). Useimmat yhdistävät ”hiilihapotettuun” juuri tämän kirpeyden, eivät itse kuplia. Kaupallinen hiilihapotus on suunniteltu pitämään näin suuri määrä hiilidioksidia liuenneena veteen, joten hiilihapotetuiksi kutsutuissa juomissa on tyypillisesti useita grammoja liuennutta kaasua litrassa. Seuraavassa osiossa verrataan tätä lukua vetyveteen.

Miksi veteen liuennut vety ei yllä lähellekään samaa määrää?

Veteen voi itsestään liueta vain tietty määrä vetykaasua. Tavallisissa olosuhteissa luonnollinen yläraja on noin 1 600 PPB. Kaupalliset vetyvesilaitteet ylittävät sen ainoastaan käyttämällä paineistettua elektrolyysiä, joka pakottaa veteen enemmän vetyä kuin siihen itsestään liukenisi, kuten tarkempi katsaus siihen, mitä PPB ja PPM oikeastaan mittaavat selittää. Markkinoiden yläpäähän sijoittuvakin pullo toimii siis kaasun absoluuttisella määrällä mitattuna hyvin pienellä määrällä.

PPB-lukeman vertaaminen grammoihin litrassa

Hydrion Pulse -vetyvesipullo liuottaa veteen molekyylivetyä enintään 8 000 PPB. Viiden minuutin tila yltää noin 4 000 PPB:hen ja kymmenen minuutin tila noin 8 000 PPB:hen. Painon mukaan ilmoitettu PPB-määrä vedessä muunnetaan suoraan milligrammoiksi litrassa, joten 8 000 PPB vastaa 8 milligrammaa vetyä litrassa. Se on tämän vertailun pullojen suurin lukema. Kun sitä verrataan useisiin grammoihin hiilidioksidia litrassa, joita hiilihapotetussa juomassa tyypillisesti on, eroa on tuhansia kertoja: vetyvesi ei ole hiilihapotetun juoman miedompi versio, vaan siinä liuotetaan eri kaasua määränä, joka ei koskaan olisi riittänyt näkyvien kuplien muodostumiseen.

Mitä PPB-luvun muuttaminen muuttaa – ja mitä se ei muuta?

Suurempi PPB-lukema tarkoittaa, että elimistön saatavilla on enemmän veteen liuennutta vetyä. Se ei tarkoita, että vedessä olisi enemmän kaasua, joka odottaa paineen alla vapautumistaan kuplina. Koska absoluuttinen määrä pysyy milligrammoissa litrassa myös asteikon yläpäässä, pienemmästä lukemasta suurempaan siirtyminen muuttaa lasissa olevan vedyn määrää tuomatta sitä lähellekään sellaisia kaasumääriä, jotka saavat juoman kuplimaan. PPB-luvun suureneminen ei ole sama asia kuin hiilihapotuksen lisääntyminen, eikä lukuja pidä verrata toisiinsa.

Miltä vesi oikeastaan maistuu ja näyttää lasissa?

Molekyylivety on väritöntä, hajutonta ja mautonta, joten vetyvesi maistuu siltä vedeltä, joka pulloon tai kannuun alun perin laitettiin. Kun lasissa oleva vesi pysyy silminnähden tyynenä ja maistuu puhtaalta ja neutraalilta, se käyttäytyy täsmälleen kuten kemian perusteella voi odottaa. Se ei ole merkki siitä, ettei jokin olisi käynnistynyt. Merkit, joista ihmiset vaistomaisesti tunnistavat hiilihapotuksen – nousevat kuplat ja kielen päällä tuntuva kirpeys – syntyvät nimenomaan hiilidioksidin kemiasta, jota vetyvettä ei koskaan suunniteltu jäljittelemään.

Onko vetyvesi siis hiilihapotettua, ja voiko nämä kaksi yhdistää?

Vetyveteen ja hiilihapotettuun veteen liukenee kahta eri kaasua hyvin eri määrät. Juuri tämä määräero, ei pullojen laatuero, on koko syy siihen, että toinen poreilee ja toinen ei. Jos haluat kattavamman kuvan siitä, mitä vetyvesi on ja miten sitä valmistetaan, tämä vetyveden perusteet käsittelevä opas kertoo olennaisen. Jos taas mietit, voiko vetyvesipullolla myös hiilihapottaa juomaa tai kannattaako sen läpi ajaa kuplavettä, se on erillinen käytännön kysymys, johon kannattaa vastata erikseen. Jos haluat tietää, miltä vetyvesi maistuu muiltakin osin kuin hiilihapotuksen kannalta, artikkeli siitä, miltä vetyvesi oikeastaan maistuu kertoo lisää. Jos pullo sihisee tai sitä on vaikea avata, kyse on paineeseen liittyvästä kysymyksestä, joka on eri asia kuin hiilihapotus. Lue siitä erikseen, jotta nämä kaksi oiretta eivät mene sekaisin. Kun tässä käsitelty kaasumäärien vertailu on selvä, seuraavaksi kannattaa verrata, miten PPB-lukemat eroavat pullo- ja kannumalleissa ja mikä niistä sopii siihen, miten itse juot vettä päivittäin.