Onko vetyvesi huijausta? Mitä vuoden 2017 kritiikki tarkoitti

Jos päädyit tänne luettuasi artikkelin tai kuultuasi jonkun sanovan, että unkarilainen tiedemies kutsui vetyvettä suoraan huijaukseksi, lyhyt vastaus on, että kritiikki kohdistui tiettyyn markkinointiväitteeseen, ei itse fysikaaliseen ilmiöön eli siihen, että vetykaasua voidaan liuottaa veteen. Marraskuussa 2017 Unkarin tiedeakatemiassa pitämässään esitelmässä István Fábián, Debrecenin yliopiston kemian professori, arvosteli samanaikaisesti useita täysin toisistaan riippumattomia tuotteita. Yksi niistä oli vedyllä rikastettu vesi, jota markkinoitiin antioksidanttisesti vaikuttavana ja elimistöä puhdistavana. Tapahtumasta kertoneissa jutuissa kuitenkin niputettiin yhteen useita eri tuotteita ja väitteitä, joten on hyvä erottaa toisistaan, mihin kyseinen kritiikki tarkalleen kohdistui ja mitä voidaan pitää tosiasiana nyt, vuosien tutkimuksen ja virallisen elintarviketurvallisuutta koskevan kannanoton jälkeen.

• Vuoden 2017 kritiikki kohdistui vetyveden markkinointikieleen – väitteisiin, joissa tuotteelle luvattiin antioksidanttisia ja elimistöä puhdistavia "vaikutuksia" – ei siihen fysikaaliseen tosiasiaan, että vetykaasua voidaan liuottaa veteen.
• Samassa tilaisuudessa arvosteltiin myös hapetettua vettä ja "veden muistia" koskevia väitteitä, mutta kumpaakin eri kemiallisin perustein, jotka eivät päde vetyyn.
• Vetykonsentraatio ppb-yksikköinä ilmaistuna on todellinen, mitattavissa oleva fysikaalinen suure, mutta mittausmenetelmä vaikuttaa siihen, kuinka luotettava yksittäisen valmistajan ilmoittama lukema on.
• Nykyinen kliininen tutkimus tukee turvallisuutta, mutta minkään yksittäisen terveydentilan osalta tehoa ei pidetä osoitettuna.

Mitä vuoden 2017 akateemisessa esitelmässä oikeastaan sanottiin?

Unkarin tiedeakatemiassa osana "Tieteen juhlaa" järjestetyssä ohjelmassa kemisti István Fábián, Debrecenin yliopiston laitoksen johtajana toimiva professori, tarkasteli esitelmässään useita tuolloin myynnissä olleita "ihmevesiä". Hän kutsui vedyllä rikastettua, antioksidanttisesti vaikuttavana ja elimistöä puhdistavana markkinoitua vettä väitteeksi, jonka kestämättömyys on ilmeistä kaikille, joilla on edes jonkin verran kemian tuntemusta (lähde: Ihmevesihuijaukset paljastettiin tiedeakatemiassa – Index). Index.hu:n raportissa ei esitetty tähän nimenomaiseen väitteeseen liittyvää tarkempaa kemiallista päättelyä, vaan siinä kerrottiin ainoastaan tämä arvio. Tämä on tärkeää, sillä lukijalta puuttuu usein juuri kyseinen päättely, jonka avulla voisi ratkaista, mihin kritiikki tarkalleen kohdistui.

Yksi uutisjuttu arvosteli kahta tuotetta, toinen kolmatta

Sama Index.hu:n raportti ei käsitellyt ainoastaan vetyvettä, vaan siinä tarkasteltiin myös toista tuotetta, jota niin ikään markkinoitiin "ihmevetenä". Tällä kertaa sitä arvioitiin toisella, kyseiselle kaasulle ominaisella fysikaalis-kemiallisella perusteella. Esitelmöitsijä torjui hapella rikastetun veden, koska vesi ei normaalissa ilmanpaineessa pysty säilyttämään niin paljon liuennutta happea kuin mainoksissa väitetään, eikä mahalaukku ole valmistautunut imeyttämään liuennutta happea (lähde: Ihmevesihuijaukset paljastettiin tiedeakatemiassa – Index). Happea koskevaa perustelua ei voi kemiallisesti soveltaa vetyyn, koska kyseessä on eri kaasu ja erilaiset liukoisuusolosuhteet. Myös toinen lehti, Origo, raportoi samasta tapahtumasta. Näiden kahden jutun perusteella saa kattavamman kuvan siitä, mitä sinä päivänä sanottiin: Origossa julkaistu oma raportti käsitteli kolmatta tuotetta, jota myös kutsuttiin "ihmevedeksi" ja josta kerrotaan jäljempänä.

Mihin kritiikki kohdistui – ja mihin ei

Yleisin väärinkäsitys on, että lukija muistaa koko esitelmän yhtenä kaiken kattavana "ihmeveden paljastuksena", vaikka yksittäiset kritiikit perustuivat erillisiin, erilaisiin perusteluihin. Vetyvettä koskeva kritiikki kohdistui markkinointikieleen – siihen, että valmistajat myivät tuotetta terveysvaikutuksiin vedoten (antioksidanttinen vaikutus, elimistön puhdistaminen) – ei itse siihen tosiasiaan, että vetykaasua voidaan fysikaalisesti liuottaa veteen. Kuten edellä todettiin, hapetettua vettä koskeva perustelu käsitteli kaasun säilymisen ja imeytymisen mahdottomuutta, mikä koskee eri kaasua ja toisenlaista fysiologista kysymystä.

Origon oma raportti käsitteli tätä kolmatta, niin ikään "ihmevedeksi" kutsuttua kategoriaa: "veden muistia" (pi-vesi, värähtelykäsitelty vesi) koskevat väitteet kumottiin sillä perusteella, että vedessä olevat vetysidokselliset rakenteet järjestäytyvät uudelleen 10^-12 – 10^-11 sekunnissa, joten vesi ei voi "muistaa" aiempaa käsittelyään (lähde: Kaikkia parantavan ihmeveden legenda – Origo). Molekyylirakennetta ja veden "muistia" koskeva perustelu ei liity liuenneeseen vetykaasuun, eikä näitä kahta asiaa kannata sekoittaa keskenään, sillä kyse on täysin erilaisista fysikaalisista kysymyksistä.

Miten veteen liuenneen vedyn pitoisuus mitataan käytännössä

Kun kritiikin eri kohteet on erotettu toisistaan, jäljelle jää konkreettinen, tarkistettavissa oleva kysymys: kuinka paljon vetyä tietyn pullon tai laitteen vedessä todellisuudessa on, ja mistä sen voi tietää? Vetykonsentraatio ppb- tai ppm-yksikköinä ilmaistuna on todellinen, mitattavissa oleva fysikaalinen suure, mutta mittausmenetelmien luotettavuus vaihtelee, joten yksittäinen luku ei kerro paljoakaan. Vuonna 2022 tiedelehdessä julkaistussa analyysissä päädyttiin siihen, etteivät ORP-mittarit (redoxpotentiaalimittarit) sovellu liuenneen H2-pitoisuuden arvioimiseen tai vertailuun, koska pH, lämpötila ja laitteen oma virhemarginaali voivat vaikuttaa lukemaan enemmän kuin itse liuennut vety (lähde: ORP:tä ei tule käyttää vesiliuoksen H2-pitoisuuksien arvioimiseen tai vertailuun – Frontiers in Food Science and Technology, 2022). Toisin sanoen negatiivinen ORP-arvo kertoo vain, että vedessä on jonkin verran liuennutta vetyä, mutta ei sitä, kuinka paljon sitä tarkalleen on.

Miksi pelkkä luku ei riitä, jos mittaustapaa ei tiedetä

Redox-titrausmenetelmä antaa liuenneesta vedystä suoremman kuvan kuin ORP-mittaus, vaikka sekään ei ole täydellinen menetelmä. Ero on ostajan kannalta tärkeä, koska valmistajan ilmoittaman ppb-arvon taustalla voi olla erilainen mittausmenetelmä, ja sillä on ratkaiseva vaikutus siihen, kuinka vertailukelpoisia kahden eri tuotteen ilmoittamat luvut ovat. Jos haluat ymmärtää tarkemmin, mitä ppb:n ja ppm:n ero tarkoittaa ja miten mittayksiköt liittyvät toisiinsa, erillisessä artikkelissamme käydään asia perusteellisesti läpi: yksityiskohtainen selitys vetyveden ppb- ja ppm-arvoista. Jos haluat valmistajan ilmoittamien tietojen lisäksi tutustua myös riippumattoman kolmannen osapuolen tarkistamaan mittaustulokseen, Hydrion Coren ja Pulsen riippumattoman laboratoriotestauksen raportissa näytetään, miltä tällainen ulkopuolinen tarkistus näyttää käytännössä.

Mitä tiede kertoo nykyään – ja mitä se ei kerro

Vuoden 2017 esitelmän jälkeen tutkimus ja sääntelyyn liittyvä tausta ovat laajentuneet, ja nykytilanne kannattaa erottaa seitsemän vuoden takaisesta tilannekuvasta. Vuonna 2023 julkaistun kliinisiä tutkimuksia kokoavan tiedelehtiartikkelin mukaan suurin osa molekyylivetyä koskevista tutkimuksista on yhä pienimuotoisia, ja osaa kirjoittajat kuvailevat nimenomaan tapauskuvauksiksi. Vaikka useat tutkimukset tukevat turvallisuutta, minkään yksittäisen terveydentilan osalta tehoa ei pidetä osoitettuna. Kirjoittajat kehottavat tekemään laajempia, kontrolloituja, kaksoissokkoutettuja ja satunnaistettuja tutkimuksia ennen kliinisten suositusten antamista (lähde: Molekyylivetyn käyttö hoitona – kliinisiä tutkimuksia ja tuloksia käsittelevä katsaus, Molecules, 2023). Jos haluat oppia erottamaan luotettavan tutkimuksen heikosti toteutetusta – otoskoon, lumekontrollin, annostelun ja rahoituksen perusteella – erillinen oppaamme auttaa käymään eri näkökohdat läpi.

Mitä GRAS-luokitus tarkalleen tarkoittaa – ja mitä se ei tarkoita

Turvallisuudesta on olemassa myös konkreettinen, virallinen yhdysvaltalainen kannanotto. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) vastasi vuonna 2014 loppuun käsiteltyyn GRAS-ilmoitukseen (GRN 520) ilmoittamalla, ettei sillä ole kysyttävää. Kannanoton mukaan juomaveteen, maustettuihin juomiin ja hiilihapotettuihin juomiin liuotettua vetykaasua voidaan käyttää turvallisesti enintään 2,14 tilavuusprosenttiin asti (lähde: GRAS-ilmoitukset – GRN 520: Vetykaasu, Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto). GRAS-luokitus tarkoittaa ainoastaan sitä, että kyseinen määrä liuennutta vetyä katsotaan turvalliseksi elintarvikkeen ainesosana; se ei tarkoita, että FDA olisi tunnustanut tai hyväksynyt mitään terveysvaikutusta tai hyötyä. Nämä kaksi asiaa kannattaa erottaa tietoisesti toisistaan: elintarviketurvallisuutta koskeva luokitus ja terveysvaikutuksen osoittaminen ovat kaksi toisistaan riippumatonta kysymystä.

Mitä kannattaa ottaa huomioon ennen kuin päätät kokeilla

Jos edellä esitetyn perusteella päädyit siihen, että sinua kiinnostaa mitattavissa oleva ja tarkistettavissa oleva osuus – ei "ihmevesi"-lupaukset vaan todellinen vetykonsentraatio – kannattaa tarkastella muutamaa konkreettista seikkaa tuotteen kohdalla. Ensinnäkin sitä, ilmoittaako valmistaja tarkan ppb-arvon ja kertooko se myös, millä menetelmällä arvo mitattiin. Yksittäistä lukua ilman tietoa mittausmenetelmästä on vaikea arvioida ja vertailla muiden tuotteiden lukuihin.

Toiseksi myös itse vedyn tuotantotavalla on merkitystä: elektrolyysipullossa – kuten yllä mainitussa Coressa tai Hydrion Pulsessa, jossa pitoisuus yhdistetään kahteen selkeästi ilmoitettuun käyttötilaan (5 minuutissa 4000 ppb, 10 minuutissa 8000 ppb) – kyseessä on tarkistettavissa oleva fyysinen prosessi, jota kuvaillaan yksityiskohtaisesti tuotesivulla. On kuitenkin tärkeää huomata, ettei suurempi ppb-arvo itsessään tarkoita "terveellisempää" vettä: kahden eri mallin erilaiset pitoisuudet johtuvat vedyn tuotantotavan ja käyttötavan eroista, eivät siitä, että toisella olisi osoitetusti parempi fysiologinen vaikutus kuin toisella. Kolmanneksi kannattaa arvioida realistisesti, mitä tällaiselta tuotteelta voi odottaa: nykyisen tutkimustiedon perusteella minkään yksittäisen sairauden hoitoa tai välitöntä olon kohenemista ei ole osoitettu, joten tuotetta ei kannata valita tällaisten lupausten perusteella. Jos haluat nimenomaan tietää, millaisia näkyviä tai koettuja tuloksia vetyvettä koskevissa tutkimuksissa tällä hetkellä kaiken kaikkiaan esitellään, erillisessä, kattavassa artikkelissa kerrotaan rehellisesti, mitä tästä aiheesta nykyään tiedetään. Yleisiä väärinkäsityksiä käsittelevässä artikkelissamme puolestaan tarkastellaan lisää samankaltaisia väitteitä, jotka ymmärretään usein väärin. Jos taas haluat nimenomaan oppia tunnistamaan aidosti harhaanjohtavan ja puutteellisesti dokumentoidun vetyvesituotteen, tämä opas perustuu juuri näihin arviointiperusteisiin.

Kaiken kaikkiaan vuoden 2017 unkarilainen kritiikki kohdistui yhteen tuolloiseen markkinointiväitteeseen, eikä se kumonnut sitä, että vetykaasua voidaan liuottaa veteen mitattavia määriä. Tämä on yhä tarkistettavissa oleva fysikaalinen tosiasia, jota täydentävät nykyään virallinen elintarviketurvallisuutta koskeva kannanotto ja useat, vaikkakin pienimuotoiset, kliiniset tutkimukset. Jos haluat tutustua tietoihin mitattavissa olevien tuotetietojen perusteella ja vertailla, millaisia konsentraatiotietoja ja mittausmenetelmiä eri malleista ilmoitetaan, vetyvesituotevalikoiman tarkastelu on hyvä lähtökohta vertailulle.