Šungiittivesi vai vetyvesi: mikä on mitattavissa ja mikä kansanperinnettä

Šungiittivettä ja vetyvettä verrataan toisiinsa, koska kumpaakin myydään keinona parantaa tavallista juomavettä. Vertailu on kuitenkin mielekäs vasta, kun erottaa, mitä kumpikin oikeastaan tarjoaa. Šungiitti on vuosisatoja vanha kiviperinne, jonka taustalla on suppea määrä varsinaista laboratoriotutkimusta ja jonka ympärille on kertynyt paljon laajempi joukko hyvinvointiväitteitä. Vetyvesi määritellään yhden mitattavan muuttujan perusteella: veteen liuenneen vetykaasun, jonka laboratorio voi ilmoittaa nimetyssä yksikössä ja todentaa mittalaitteella. Seuraavaksi käydään läpi, mitä šungiitti on, mitä sitä koskeva näyttö todella kattaa ja miltä näyttää tilanne, jossa vesiväitteen voi tarkistaa sen sijaan, että siihen vain uskoisi.

• Šungiitti on todellinen mineraali, jolla on aito historia, mutta suurin osa siitä, mitä siitä nykyään sanotaan, aina ”energioidusta” vedestä EMF-suojaukseen, menee paljon pidemmälle kuin mitä missään tutkimuksessa on testattu.
• Šungiitista tehty laboratoriotutkimus on kemiallisia perustutkimuksia ja materiaalianalyysiä, ei ihmisillä tehtyjä tutkimuksia. Siksi se ei osoita, että šungiitilla käsitellyn veden juomisesta olisi terveyshyötyä.
• Turvallisuudessa huomionarvoinen asia koskee nimenomaan testaamatonta raakakiveä, joka laitetaan suoraan juomaveteen, eikä se tarkoita, että šungiitti olisi yleisesti vaarallista.
• Vetyveden määrittävä luku, veteen liuennut H2 PPB- tai ppm-yksikköinä, voidaan tarkistaa titrauspisaroilla, liuenneen vedyn mittarilla tai kaasukromatografilla laboratoriossa. Tämä on aivan erilainen väite kuin perinteeseen tai vaikutelmaan perustuva väite.

Mitä šungiittivesi oikeastaan on

Šungiitti on hiilipitoisten, metamorfisten kivien ryhmä. Kivet muodostuivat noin kaksi miljardia vuotta sitten, ja niitä esiintyy lähes yksinomaan Venäjän Karjalassa sijaitsevan Šungan kylän lähellä, mistä niiden nimi tulee. Veden käsittely sillä juontaa juurensa kauemmas kuin nykyaikainen hyvinvointimarkkinointi: Pietari Suuri rakennutti Venäjän ensimmäisen kylpylän kyseiselle alueelle nimenomaan siksi, että paikallisen veden uskottiin olevan puhdistavaa maanalaisiin šungiittiesiintymiin liittyvien ominaisuuksiensa ansiosta (lähde: Šungiitti – Wikipedia).

Nykyään samaa perusajatusta myydään muutamassa eri muodossa. Raakakivilastuja tai pieniä pyramideja laitetaan suoraan kannuun tai pulloon, jossa vesi saa olla niiden kanssa, ja joissakin patruunasuodattimissa käytetään murskattua šungiittia yhtenä kerroksena useiden joukossa. Kivi itsessään on aito, ja sen käyttö vedessä on vuosisatoja vanhaa. Muuttunut on niiden väitteiden määrä ja täsmällisyys, joita sen ympärille on kertynyt.

Šungiitista esitetyt väitteet

Myyjät ja hyvinvointiyhteisöt liittävät šungiittiveteen yleensä kolme väitettä: se puhdistaa tai ”energisoi” veden, kiven sisältämät fullereeniyhdisteet tuovat antioksidanttihyötyä ja puhelimen tai reitittimen lähellä pidetty kivi estää osan niiden lähettämästä säteilystä. Fullereeneja koskeva väite pohjautuu johonkin todelliseen. Šungiitti sisältää pieniä määriä luonnollisia fullereeneja, joiden pitoisuudeksi on ilmoitettu noin 1–10 miljoonasosaa. Juuri tähän lukuun nykyinen markkinointi viittaa kutsuessaan kiveä antioksidantiksi (lähde: Šungiitti – Wikipedia).

EMF-suojausta koskeva väite on näistä kolmesta heikoin. Kaikki sähköä johtavat materiaalit vaimentavat radioaaltoja jossain määrin, joten reitittimen viereen asetettu šungiittilastu ei osoita kivelle ainutlaatuista ominaisuutta, vaan tavallista fysiikan ilmiötä, jonka myös vastaavanlainen pala monia muita sähköä johtavia mineraaleja osoittaisi. Tämä on yksi syy siihen, miksi šungiitti tunnetaan nykyään paremmin pseudotieteellisistä ja vaihtoehtohoitoihin liittyvistä väitteistä kuin siitä suppeammasta kemiasta, joka on todella dokumentoitu (lähde: Šungiitti – Wikipedia).

Mitä näyttö todella kattaa

Kun etsii tutkimuksia, joiden väitetään tukevan näitä väitteitä, kuva rajautuu nopeasti. Biolääketieteellisen kirjallisuuden haulla löytyy soluviljelmissä tehtyjä antioksidantti- ja sytotoksisuuskokeita, alkuainekoostumuksen analysointia ICP-MS-menetelmällä, tutkimuksia šungiitin kyvystä sitoa raskasmetalleja ja kromia saastuneesta vedestä (aito vedenkäsittelysovellus, joka ei liity sen juomiseen hyvinvoinnin vuoksi) sekä yksi tutkimus kasvien kuivuudensiedosta. Mikään näistä ei ole ihmisillä tehty kliininen tutkimus, eikä yhdessäkään testata, tuottaako šungiitilla käsitellyn veden juominen ihmiselle mitattavan terveysvaikutuksen (lähde: PubMed-haku: ”shungite water”).

Tällä tiedonpuutteella on merkitystä. Yhdiste voi toimia antioksidanttina koeputkessa, mutta sillä ei silti välttämättä ole osoitettua vaikutusta, kun se laimennetaan vesilasilliseen ja juodaan, sillä imeytyminen, annos ja elimistön oma kemia ovat kaikki laboratoriotuloksen ja hyvinvointiväitteen välissä. Kiven dokumentoitu kemia on todellista, mutta suppeampaa kuin sen ympärille rakennettu terveysväite: materiaali on aito, perinne on aito, ja nykyään väitetty erityinen vaikutusmekanismi ulottuu pidemmälle kuin mitä kukaan on todella mitannut.

Turvallisuuteen liittyvä yksityiskohta

Šungiitti on luonnonkiveä eikä valmistettu, puhdistettu yhdiste, ja useimpien luonnonmineraalien tavoin siinä voi olla epäpuhtauksia. Ilmoitettuihin epäpuhtauksiin kuuluu raskasmetalleja, kuten lyijyä ja kadmiumia. Tämä on todellinen huolenaihe, kun kiveä käytetään vaihtoehtohoitona (lähde: Šungiitti – Wikipedia). Tämä huomio koskee nimenomaan irtonaista, testaamatonta kiveä, joka laitetaan suoraan juomaveteen, jolloin ei ole tarkistettu, mitä muuta sen mukana on tullut maasta. Se ei tarkoita, että šungiitti olisi yleisesti turvatonta; erä, jonka raskasmetallipitoisuus on testattu, on eri asia kuin verkosta ostettu erä, jota ei ole testattu lainkaan. Kansanperinteeseen liittyvä mineraali ei ole samanlainen väite kuin tuote, jonka taustalla on turvallisuustestien tulokset. Kannattaa tarkistaa, kumpi sinulla on, ennen kuin laitat sen juomaveteen.

Miltä ”mitattavuus” näyttää vetyveden kohdalla

Miksi luku on parempi kuin vaikutelma

Vetyvedestä esitetään yksi täsmällinen väite: vesi sisältää liuennutta molekulaarista vetyä (H2) tietyllä pitoisuudella, joka ilmoitetaan yleensä PPB- tai ppm-yksikköinä. 1 ppm vastaa 1 000 PPB:tä, ja kyseessä on samantyyppinen yksikkö kuin mitä käytetään muidenkin veteen liuenneiden kaasujen kohdalla (katso PPB:n ja PPM:n täydellinen erittely). Pitoisuuden voi tarkistaa useammalla kuin yhdellä tavalla. Metyleenisinisellä tehtävät titrauspisarat antavat karkean kenttäarvion: jokainen kirkkaana pysyvä pisara vastaa noin 0,1 ppm:ää. Erityiset liuenneen vedyn mittarit antavat tarkemman lukeman, vaikka menetelmät eroavat tarkkuudeltaan eikä kumpikaan korvaa kalibroitua laboratoriolaitetta (vaihtoehtojen tarkempi vertailu on oppaassa vedyn mittaamisesta vedessä, ja mittarien keskinäisten tarkkuuserojen perusteellisempi tarkastelu on suunnitteilla erillisessä liuenneen vedyn mittareiden vertailussa).

ORP-mittarit (hapetus-pelkistyspotentiaalin mittarit) esiintyvät markkinoinnissa usein vetyarvojen rinnalla, mutta kyse ei ole samasta mittaustuloksesta. ORP kertoo veden yleisestä kyvystä luovuttaa elektroneja, ja siihen vaikuttavat vedyn lisäksi pH, lämpötila ja liuenneet mineraalit. Negatiivinen ORP-lukema on vihje siitä, että vedessä saattaa olla vetyä, mutta se ei ole luku, jonka voisi suoraan muuntaa PPB-arvoksi.

Rinnakkain: vaikutelma, johon luotat, vai luku, jonka voit tarkistaa

Tässä šungiitin ja vedyn vertailut oikeastaan kohtaavat. H2 Analyticsin tekemissä riippumattomissa kaasukromatografimittauksissa Hydrion Core Vetyvesipullo antoi 20 minuutin jakson jälkeen liuenneen H2:n pitoisuudeksi 9,00–9,14 mg/l. Hydrion Pulse antoi 5 minuutin Boost-tilassa tulokseksi 8,079 mg/l ja 10 minuutissa 9,00 mg/l. Mittauksiin käytettiin kalibroitua laitetta myyjän arvion sijaan (kaikki tulokset löytyvät riippumattoman laboratorion sertifiointiraportista).

Samalla testikierroksella tehtiin erillinen veden turvallisuutta koskeva 34 parametrin testaus. SGS Silver State Analytical suoritti testin EPA:n sertifioimilla menetelmillä ja tarkisti molempien pullojen epäpuhtaudet, myös niiden sisällä käytetyt elektrodimetallit. Kaikki parametrit jäivät havaitsemisrajojen alle. Tämä yhdistelmä – pitoisuus, jonka voi ilmoittaa mg/l-yksikköinä, ja nimetty turvallisuustestien tulos, johon voi viitata – tarkoittaa käytännössä sitä, mitä vesituotteen ”mitattavuudella” tarkoitetaan. Šungiittivedelle ei tällä hetkellä ole tarjolla kumpaakaan sen terveysväitteiden tueksi: yksikään riippumaton laboratorio ei ole julkaissut pitoisuutta sille vaikutukselle, jonka kiven väitetään aiheuttavan vedessä, eikä kotikäyttöön myytävän raakakiven mukana toimiteta turvallisuustestien tuloksia. Tämä ei tee šungiitin perinteestä merkityksetöntä; se tarkoittaa, että nämä kaksi tuotetta vastaavat erityyppisiin kysymyksiin ja vain toinen antaa tällä hetkellä tarkistettavan luvun.

Yksinkertainen tapa arvioida mitä tahansa vesiväitettä

Et tarvitse kemian taustaa erottaaksesi nämä kaksi väitetyyppiä, kunhan tiedät, mitä kysyä. Selvitä ensin, liittyykö väitteeseen nimetty yksikkö ja menetelmä, kuten kaasukromatografialla mitattu mg/l, vai perustuuko se tuntemukseen, perinteeseen tai markkinointifraasiin, jonka taustalla ei ole lukua. Kysy sitten, kuka luvun tuotti: riippumaton laboratorio, joka julkaisi menetelmänsä ja tuloksensa, vai ainoastaan myyjän oma sivu. Lopuksi kysy kaikista terveyshyödyiksi esitetyistä asioista, tukeeko niitä ihmisillä tehty tutkimus vai onko kyse laboratoriokemian tuloksesta, koeastiassa tehdystä kokeesta tai itse kiven analyysistä, jota tulkitaan pidemmälle kuin mitä tutkimus todella tukee. Kun arvioit mitä tahansa vesituotetta, myös vetyvettä, näiden kolmen kysymyksen avulla, saat enemmän tietoa kuin pelkän perinteen tai iskulauseen perusteella.

Mihin tämä jättää sinut

Šungiitin historia ja sitä koskevat suppeat laboratoriotulokset ovat todellisia: se on aito mineraali, jonka käytöstä tsaarin kylpylässä on dokumentteja, ja se sisältää pieniä määriä fullereeneja sekä muita yhdisteitä, joita tutkijat ovat mitanneet suoraan. Sen sijaan ei ole osoitettu, että näistä laboratoriotuloksista voitaisiin tehdä se johtopäätös, että šungiitti puhdistaa, lisää energiaa tai suojaa EMF:ltä, vaikka tällaisia väitteitä myydään nykyään niiden rinnalla. Tämä ero kannattaa pitää mielessä sen sijaan, että asia ratkaistaisiin yksinkertaisella tuomiolla kiven puolesta tai sitä vastaan. Vetyvedestä esitetään suppeampi väite. On myös hyvä huomata, että vetyveden oma tutkimusnäyttö tukee maltillisia, tutkimuksissa havaittuja vaikutuksia eikä väitteitä parantavista vaikutuksista. Tätä eroa käsitellään tarkemmin erillisessä vetyveden myyttejä käsittelevässä tarkastelussa. Sama mitattavuuden ja vaikutelman välinen kysymys koskee myös muita vesitrendejä, kuten sitä, miten rakenteistettu vesi vertautuu vetyveteen samalla testillä.

Tarkoitus ei ole sanoa, että toinen tuote olisi todistetusti toimiva ja toinen arvoton. Kyse on siitä, että mitattavissa oleva pitoisuus ja jonkun todella tekemän turvallisuustestauksen tulos ovat erityyppisiä väitteitä kuin perinne. Kannattaa tarkistaa, millaisesta väitteestä on kyse minkä tahansa vesituotteen kohdalla ennen kuin päätät, mitä se tekee. Jos pidät laboratoriossa todennettua lukua perinnettä vakuuttavampana, vetyvesivalikoimassa on kunkin mallin riippumattomasti testattu pitoisuus, joten voit vertailla niitä samalla tavalla.