Active H2 -pastillit ja vaihtoehdot: etikettien ja testien tulokset

Kun vetypastillin etiketissä ilmoitetaan esimerkiksi Active H2 Ultran ”jopa 10 ppm” tai Hydrion H2:n ”8 ppm”, luku kertoo veteen liuenneen vedyn määrän tietyssä vesimäärässä valmistajan omissa testiolosuhteissa. Se ei takaa, että sama määrä on jäljellä, kun todella juot veden. Kahden pastillin vertaaminen pelkästään pakkaukseen painetun ppm-luvun perusteella on harhaanjohtavaa, koska lukujen taustalla olevat vesimäärät ja reaktio-olosuhteet ovat harvoin samat eri tuotemerkeillä. Lisäksi uskottavaltakin vaikuttava luku on edelleen valmistajan ilmoittama väite, kunnes se on tarkistettu todellisella testimenetelmällä tai riippumattoman laboratorion raportilla. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä Active H2 Ultran ja Hydrion H2:n etiketeissä todella sanotaan, miksi suljetussa astiassa tapahtuvan reaktion tulos voi olla perustellusti korkeampi kuin tavallisessa vetyvedessä, miten tuloksen voi tarkistaa kotona metyleenisinisellä (H2Blue) ja miltä riippumaton varmennus näyttää, kun etiketin tietoa vahvempaa näyttöä halutaan.

• Pastillin ppm-väite riippuu siitä vesimäärästä ja astian olosuhteista, joissa valmistaja on mitannut tuloksen, joten kahden tuotemerkin ilmoittamat luvut eivät ole automaattisesti vertailukelpoisia.
• Noin 1,6 ppm:n ulkoilmassa saavutettavan kyllästymisrajan ylittävä tulos on kemiallisesti mahdollinen suljetussa astiassa, sillä reaktion edetessä paine kasvaa.
• H2Blue-reagenssitestillä voi tarkistaa veteen liuenneen vedyn määrän mistä tahansa pastillista, magnesiumtikusta tai sähköttömästä generaattorista muutamassa minuutissa, mutta tulos on likimääräinen eikä tarkka.
• Kolmannen osapuolen laboratoriotestit ja julkaistu sertifiointi erottavat tarkistetun väitteen varmentamattomasta etikettiin painetusta luvusta.

Mitä Active H2 Ultran ja Hydrion H2:n kaltaisten pastillien etiketeissä oikeastaan väitetään

Mitä vedessä oikeastaan reagoi

Molemmat pastillit perustuvat samaan kemiaan: magnesium reagoi orgaanisen hapon kanssa joutuessaan kosketuksiin veden kanssa ja vapauttaa liuetessaan vetykaasua. Hydrion H2 sisältää 80 mg alkuainemuotoista magnesiumia sekä omena- ja viinihappoa. Active H2 Ultra sisältää 80 mg ionista magnesiumia sekä omena- ja fumaarihappoa ja mannitolia. Magnesiumin määrä on paperilla sama; happoseos ja lisätty mannitoli eroavat toisistaan, ja ne vaikuttavat lähinnä liukenemisnopeuteen ja makuun eivätkä siihen, kuinka paljon vetyä reaktio pystyy tuottamaan. Jos haluat lisätietoja tämän reaktion mekanismista, annostusohjeista ja ajoituksesta, katso erillinen opas molekyylivetypastilleista.

Miksi ilmoitettu ppm riippuu käytetystä vesimäärästä

Hydrion H2:n etiketissä ilmoitetaan 8 ppm, kun pastilli liuotetaan 500 ml:aan vettä; pastilli liukenee kokonaan 2–3 minuutissa. Active H2 Ultran etiketissä ilmoitetaan jopa 10 ppm, kun pastilli liuotetaan 6–12 unssiin eli noin 177–355 ml:aan vettä. Liukeneminen kestää noin minuutin (lähde: Active H2 Ultra -molekyylivetypastillit – WaterAndWellness). Pienempään vesimäärään liukeneva pastilli tuottaa yleensä suuremman ppm-tuloksen kuin sama pastilli suuremmassa vesimäärässä, koska sama määrä vetyä liukenee pienempään vesimäärään. 10 ppm:n ja 8 ppm:n lukemia ei siis mitattu samoissa olosuhteissa, ja niiden käsitteleminen suorana vertailuna antaa luvuista liioitellun kuvan. Ennen kahden vetypastillin etikettien vertailua kannattaa ensimmäiseksi tarkistaa pienellä painettu vesimäärä.

Miksi pastillin testitulos voi olla korkeampi kuin ”tavallisen” vetyveden

Ilmanpaineessa ja huoneenlämmössä veteen voi liueta noin 1,6 ppm vetyä ennen kuin vesi saavuttaa kyllästymispisteen. Tämä on yläraja vedyn liukenemiselle veteen, joka on kosketuksissa ilman kanssa (lähde: H2:n pitoisuus ja liukoisuus – Molecular Hydrogen Institute). Molempien tuotemerkkien ilmoittamat luvut ovat selvästi tätä suurempia, mutta ero ei itsessään ole varoitusmerkki: kun pastilli reagoi suljetussa pullossa, vetyä kertyy paineessa, joka on suurempi kuin ilmanpaine, ja paineen kasvaessa veteen liukenee enemmän kaasua. Hydrionin omassa pastillioppaassa kerrotaan suoraan, että 8 ppm:n tulos on mitattu suljetussa 500 ml:n astiassa. Oppaassa suositellaan juomaan vesi noin 15–30 minuutin kuluessa sinetin avaamisesta, sillä liuennut vety karkaa astian avaamisen jälkeen samaan tapaan kuin hiilihapotus. Tämä on todellinen kemiallinen mekanismi, joka selittää, miksi suljetussa astiassa mitattu tulos voi ylittää ulkoilmassa saavutettavan rajan. Se ei kuitenkaan yksin todista, että minkään tietyn tuotemerkin pakkaukseen painettu luku olisi tarkka. Väite on edelleen tarkistettava oikealla mittauksella, jota käsitellään seuraavassa osiossa.

Näin tarkistat pastillin todellisen tuoton: metyleenisininen (H2Blue)

Käyttäjälle helpoin tapa tarkistaa pastillin tuotto kotona on metyleenisinireagenssitesti, jota myydään nimellä H2Blue. Reagenssi on aluksi sininen ja muuttuu kirkkaaksi, kun näytteen liuenneen vedyn pitoisuus ylittää noin 0,1 ppm. Tavallisessa testimenetelmässä titrataan kiinteä 6 ml:n vesinäyte lisäämällä reagenssia tipoittain ja laskemalla, montako tippaa tarvitaan värin täydelliseen häviämiseen. Yksi tippa vastaa noin 0,1 ppm:ää veteen liuennutta vetyä (lähde: H2Blue – teknisiä tietoja). Menetelmä toimii yhtä hyvin pastilleilla, magnesiumtikuilla ja sähköttömillä generaattoreilla kuin elektrolyysipulloillakin, joten eri tuotetyyppejä voi vertailla keskenään samalla testimenetelmällä.

Mitä värinmuutos kertoo

Mitä vähemmän tippoja tarvitaan reagenssin värin häviämiseen, sitä suurempi on näytteen liuenneen vedyn pitoisuus testaushetkellä. Koska veteen liuennut vety haihtuu nopeasti veden joutuessa kosketuksiin ilman kanssa, näytteenottoajankohta vaikuttaa tulokseen: heti pastillin liukenemisen jälkeen tehty testi antaa suuremman lukeman kuin samasta vedestä kymmenen minuuttia myöhemmin tehty testi (lähde: Vetyveden testausmenetelmien ymmärtäminen – Molecular Hydrogen Institute). Jos vertailet itse kahta pastillia, tee testi molemmille saman ajan kuluttua niiden liukenemisesta, jotta vertailu on reilu.

Mihin reagenssitesti ei pysty laboratorion tavoin

H2Bluen kaltainen reagenssitesti antaa likimääräisen tuloksen, joka riippuu testaustavasta. Se on hyödyllinen suuntaa antava tarkistus, ei tarkka määritys, sillä tippojen koko, näytteen käsittely ja värinmuutoksen lukemisen nopeus aiheuttavat kaikki jonkin verran vaihtelua. Jos haluat tarkemman katsauksen testitippoihin, mittareihin ja siihen, miten ORP-lukemat voivat johtaa harhaan niin, että niiden luullaan mittaavan suoraan vetyä, lue näin mittaat vetyä vedestä.

Mikä tekee ppm-väitteestä uskottavan eikä pelkkää etikettitekstiä

Reagenssitestin lisäksi ORP-mittaria markkinoidaan joskus vedyn mittaamiseen, mutta ORP mittaa yleistä hapetus-pelkistyspotentiaalia. Siihen vaikuttavat pH ja veteen liuenneet mineraalit vedyn lisäksi, joten mittari ei pysty yksin eristämään tai määrittämään vedyn pitoisuutta. Riippumattoman laboratorion tekemä kaasukromatografia on hyväksytty tapa saada tarkka tulos. Julkaistut tulokset tätä standardia vasten erottavat tarkistetun väitteen varmentamattomasta. Hydrionin omat Core- ja Pulse-pullot ovat käyneet läpi juuri tällaiset kolmannen osapuolen testit, ja H2 Analyticsin ja SGS:n tulokset on julkaistu. Riippumattoman laboratorion sertifiointiraportti näyttää, miltä tällainen dokumentaatio oikeasti näyttää, ja se on kohtuullinen vaatimus kaikille vetyvalmisteille, myös pastilleille. Julkaistu annostavoite on toinen hyödyllinen vertailukohta: molekyylivetyä koskevissa tutkimuksissa annos on yleensä ollut noin 1–3 mg H2:ta annosta kohti. Se lasketaan kertomalla vesimäärä litroina pitoisuudella mg/l. Tämän luvun laskeminen pastillin omasta ppm-arvosta ja vesimäärästä on luultavasti merkityksellisempää kuin sen vertaaminen, minkä tuotemerkin pakkauksessa on suurin ppm-luku (lähde: Hyvän vetyvalmisteen valintaa koskevia huomioita – Molecular Hydrogen Institute).

Active H2 Ultra ja Hydrion H2 rinnakkain pelkkien etikettitietojen perusteella

Alla olevassa taulukossa rinnastetaan tiedot, jotka kumpikin tuotemerkki julkaisee omalla tuotesivullaan. Molemmat luvut ovat valmistajan ilmoittamia väitteitä, eivät tämän artikkelin yhteydessä riippumattomasti varmennettuja tuloksia. Niiden taustalla olevat vesimäärät ja reaktio-olosuhteet eroavat niin paljon, että pastillien asettaminen järjestykseen pelkän ppm-luvun perusteella olisi harhaanjohtavaa.

Tiedot	Hydrion H2 molekyylivety, 30 tablettia	Active H2 Ultra
Vaikuttavat ainesosat	80 mg alkuainemuotoista magnesiumia, omenahappo, viinihappo	80 mg ionista magnesiumia, omenahappo, fumaarihappo, mannitoli
Ilmoitettu ppm ja vesimäärä	8 ppm 500 ml:ssa vettä	Jopa 10 ppm 6–12 unssissa (noin 177–355 ml:ssa) vettä
Liukenemisaika	2–3 minuuttia	Noin 1 minuutti
Pakkausmuoto	90 tabletin pullo	30 tai 60 tabletin läpipainopakkaukset

Mitä ppm-luvun lisäksi kannattaa huomioida pastillia valitessa

Liukenemisaika ja maku ovat päivittäisessä käytössä tärkeämpiä kuin pakkauksen näkyvin ppm-luku, varsinkin jos sekoitat pastillin työpöydälläsi olevaan vesipulloon tai otat sen ennen treeniä. Myös säilyvyys ja pakkaus vaikuttavat siihen, miten pastilli säilyy kuukausien mittaan: läpipainopakkaus suojaa yksittäisiä pastilleja kosteudelta käyttökertojen välillä, kun taas pullossa on suurempi määrä pastilleja yhdessä, mutta ne altistuvat yhteiselle ilmalle aina, kun pullo avataan. Jos harkitset myös magnesiumtikkuja, tikkujen ja pastillien tuoton ja käyttömukavuuden eroja käsitellään tässä vertailussa. Jos taas vertailet pastilleja nimenomaan PHM-tuotemerkin tuotteisiin, yksityiskohtainen vertailu löytyy tästä sisarartikkelista.

Mitä pastillia sitten harkitsetkin, tarkista aina samat asiat: ainesosien määrä, vesimäärä, johon ppm-arvo perustuu, sekä liukenemisaika suoraan tuotteen omalta tuotesivulta, kuten tässä artikkelissa tarkistettiin Active H2 Ultran ja Hydrion H2:n omilta sivuilta. Jos haluat nähdä täsmällisen ainesosamäärän ja annosteluohjeet painettuina pastillin omaan etikettiin ennen päätöstä, Hydrion H2 -pastillin tuotesivulla molemmat tiedot esitetään selkeästi. Ne kannattaa tarkistaa suhteessa muihin harkitsemiisi vaihtoehtoihin.